Kajaanin kirkko on vihdoin avannut ovensa vierailuille. Pitkän koronakauden rauhoituttua ovet on avattu myös tiekirkkotoiminnalle. Tähän aikaan upeasti kukkivat syreenipensaat houkuttelevat osaltaan hetkeksi pysätymään. Tilat ovat avoinna päivittäin klo 10-18, mikä mahdollisti myös oman tutkimusretkeni ihailemani kauniin puukirkon sisätiloihin.

Nykyinen Kajaanin kirkko on valmistunut vuonna 1896. Arkkitehtinä toimi Jacob Ahrenberg. Kirkon sisäkaton rakenteisiin kerrotaan arkkitehdin saaneen vaikutteita Lontoon Westminster Hall:sta. Kirkontornin keskilinjasta poikkeava sijainti on saksalaisvaikutteista. Italialaista renesanssi- ja barokkityyliä mukaillen on torni saanut hoikan ja avoimia osioita sisältävän muodon. Kirkon katsotaan edustavan uusgoottilaista rakennusperinnettä, mutta se on saanut ainutlaatuisen silauksen nikkarityylistä. Tämä erityisen koristeellinen, sorvaamalla ja lehtisahalla viimeistelty, rakentamistyyli nousi esille 1800-luvulla ja on tuttu näky edelleen tämän päivän Sveitsissä ja muualla Keski Euroopassa.  Museovirasto arvottaa tämän kirkon edustavimmaksi uusgotiikan toteutukseksi Suomessa. Omasta mielestäni arkkitehti on onnistunut ennakkoluulottomassa suunnittelussaan aivan täydellisesti. Hän on luonut erityisen kauniin ja harmonisen rakennuksen vaikeitakin aikoja läpikäyneelle Kainuun kansalle mieltä innoittavaksi monumentiksi.

Juuri nyt kirkon pihapiiriä hallitseva syreenipensaiden kukkarunsaus korostaa entisestään rakennuksen kauneutta ja herkkyyttä.

Kajaanin kirkko säästyi tuholta talvisodassa 1940. Kaupungin keskusta-alue kärsi lähes täydellisen hävityksen, ja kuin ihmeen kaupalla, vain kirkko ja raatihuone säästyivät tuholta.

Tälle paikalle on rakennettu myös Kajaanin ensimmäinen kirkko pian sen jälkeen, kun Pietari Brahe oli vuonna1651 perustanut Kajaanin kaupungin. Venäläisten hyökkäyksessä 1716 Kajaanin linnan lisäksi tuhoutui myös kirkko. Uusi kirkko valmistui 1736. Rakennus jouduttiin purkamaan huonokuntoisena sen palveltua seurakuntalaisia 160 vuoden ajan.

Nykyisen kirkon suuri remonnti oli edessä 1960-luvulla. Silloin harkittiin jopa kirkon purkua ja kivikirkon rakentamista tilalle. Onneksi siihen ratkaisuun ei menty, vaan onnistuttiin säilyttämään kaunis kirkko jälkipolvienkin ihailtavaksi.

Astuessa sisään kirkkoon on pakko vetää hiukan henkeä. Puupintojen harmonia tekee vaikutuksen. Vähitellen katse hakeutuu taidokkaasti rakennettuihin yksityiskohtiin, ja niitähän riittää.

Westminster Hallista innoituksensa saaneet kattorakenteet. 

Alttarialue remontoitiin uuteen malliin 2006. Uusi järjestely mahdollistaa pappien työskentelyn kasvot seurakuntaan päin. Samalla korjattiin rakennuksen lahoviat ja tehtiin muu tarpeellinen kunnostus.

Alttaritaulun on maalannut kajaanilainen taiteilija, Toivo Tuhkanen vuonna 1925.

Saarnastuolissa pidän sen siroudesta ja keveyden vaikutelmasta.

Upeat sähkökyntteliköt tarjoavat kirkkoon kuuluvaa harrasta tunnelmaa.

Urut on hankittu Kangasalan urkutehtaalta 1970.

Lähes sotilaallista ryhdikkyyttä luo vaakatasoon rakennettu espanjalainen trumpettiosio. 

Silmä lepää näissä rakenteiden taidokkaissa yksityiskohdissa.

Tämä, lehterille talletettu, vanha alttaritaulu on peräisin 1895 puretusta kirkosta.

Kolmekymmentä ensimmäistä vuotta toimi tämä maalaus alttaritauluna ja sittemmin väistyi uuden taulun tilalta  vuonna 1925.

Uusgoottilaista muotokieltä ikkunoissa.

Goottilaisuutta edustaa myös pyöreämuotoinen ruusuikkuna.

Ruusuikkunasta avautuu juuri nyt upeiden syreenipensaiden kukkatulva.

Puiston puoleinen ikkunanäkymä on sankarihaudoille päin.

Arvostan noita kodikkuutta henkiviä krysanteenikimppuja portaikossa.

Toisen päädyn portaikossa on ylätasanteella pieni tila, vaikkapa hetken hiljentymiseen.

Kaunis vihkiryjy levitetään alttarille hääparin vihkiseremonian ajaksi.

Lempeän pehmoinen kasteryijy odottaa seurakuntaan uusia jäseniä.

Kirkkonäkymä Kajaaninjoelta päin katsottuna.

Kauniisti jokapaikkaa koristaa kukkanen...

Lähikuvaa kirkon pihalta.

Kajaaninjoen rantamilla kukkii alppiruusu.

Kurjenpolvia.

Puna-ailakki.

Bellis aloittaa jo ahkerointiaan. Tämä pienikokoinen Kaunokainen jaksaa kukkia aivan syys kylmille saakka.

Kielon tuoksusta voi nauttia tähän aikaan vuodesta.

Lemmikin taivaansineä.

Ojakellukka.

Koiranputken herkkyyttä.

Alkukesä oli voikukan juhlaa.

Auringonlaskun heijasteissa pieni rantakasvi.

Tuomi iltatunnelmissa.

Koristeomenapuu.

Rautatieomenapuu.

Koristeomenapuu.

Eino Leino ihmettelee näitä nykyisiä tulppaanihybridejä.

Taas yksi erilainen auringonlasku, nyt kullanhohtoisine pilvineen.