Outoa, toukokuussa piha on kukoistanut kuin keskikesällä konsanaan. Useimmat, normaalisti kesäkuun lopun kasvit ovat jo nyt kukassa, kuten tämä kartanopioni. Omenapuut eivät ole olleet touko-kesäkuun vaihteessa täydessä kukassa koskaan koko kolmikymmenvuotisen historiansa aikana. Lämpöä, ja jopa hellepäiviä, on riittänyt tähän mennessä enemmän kuin useimpina vuosina koko kesänä. Ei, ei tulisi mieleenkään valittaa kuumuudesta tai edes kuivuudesta.

Mutta, kun eilen päivälämpötila jämähti +11 asteeseen, niin hienoinen pelko hiipii puseroon, etteihän vain tämä kesä nyt ollut tässä! Kylmiä kesäkuita on nähty ennenkin (useita) ja heinäkuutkaan eivät ole nykyään kovin varmalla pohjalla. Elokuun alku on ollut viime vuosina usein ihan kohtuullinen, mutta kuka nyt sinne asti jaksaa odottaa, kun  päästiin jo kunnon kesän makuun! Onneksi nuo, aina optimistiset, television meteorologit uskaltavat lupailla hyvien säiden jatkuvan ja bonuksena juhannukseksi hellettä.  

Valkeakuulaan nuput ovat herttaisen punertavia.

Idänruusujuuri loistaa rubiininpunaisena.

Lapinvuokko.

Kevätesikko.

Siperianunikko.

Norjanangervo.

Kaukaasianpitkäpalko

Kevätkaihonkukka.

Tarhakylmänkukka.

Keltavuokko kukkii vähän sinivuokkoa myöhemmin.

Laitoin pääsiäisen pikku narsissit kokeiluistutukseen.

Viime keväänä päiväkotilapseltani saadut tulppaanit nousivat hyvin pintaan, mutta kukkaa odotan vasta ensi kesälle.

Talventähtiä löytyy tontilta jo sieltä täältä. Ystävälliset linnut ja muurahaiset toimivat siementen kylvöapulaisina.

Sinivuokon kylvöstä on huolehdittu myös kiitettävästi.

Näsiä on keväisin ensimmäinen kuvauskohteeni. Vuosi vuoden jälkeen pihavalokuvani toistavat vähän itseään, mutta kun ne täydelliset kuvat puuttuvat edelleenkin. Varsinkin näsiä on jotenkin vaikea kuvattava. Se on kaunis pensas, mutta en vain ikinä saa tallennettua siitä mieleistäni otosta.

Tämä kasvi voisi hyvinkin olla hammaslääkärin takapihalta ja siinä olisi viljelyssä uusia hammasimplantteja. 

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää, ankea hammaskasvusto muuntui upeaksi suopursun kukinnoksi.

Suovilla pörhistelee tupsujaan.

Voikukka puolestaan on kovin kuvauksellinen kasvi. Loisto-otoksia syntyy, kun  kameran kääntää vähänkin nurmikolla rehottavan kasvuston suuntaan. Oikeasti voikukka on kaunis kasvi ja se saa ajoittain meidän nurmikonkin näyttämään vallan upealta.

Hillankukka on ainakin pari viikkoa etuajassa.

Raate viihtyy soiden ja märkien ojien kosteikoissa. Harvemmin sitä onnistuu näkemään kukkivana, kun se on todella varhainen kasvi. Siihen aikaan ei useinkaan tule lähdettyä soille vaeltelemaan. Myöhemmin kyllä näkee raatteen kolmijakoiset lehdykät, isoa apilaa muistuttavat.

Pajukin voi olla kaunis.

Keväällä fasaaneilla herää erityistä kukkoiluntarvetta.

Lokki katsastaa rantatonttia perheelleen.

Västäräkki kompensoi pientä olemustaan riittävän suurella kivijalustalla.

Rantahietikko koostuu toinen toisistaan hienommista kivistä, kun sitä katsoo vain tarpeeksi läheltä. Tämä kuva oli alkujaan ihan vain harhalaukaus, mutta osoittautui tarkemmassa syynissä lähes taidekuvaksi.

Tämän kesän tavoitteeksi asetan paremman kuvan nappaamisen pajusirkusta.

Olisikohan tämä niittyhopeatäplä.

Tälle siivekkälle asettelin nimiehdotukseksi jotakin karttaperhosta, mutta emme ole päässeet perhosen kanssa nimestä yhteisymmärrykseen.

Nokkosperhoset ovat helposti tunnistettavia.

Kiinanruusupurkissa on taas uutta siemensatoa. Näyttää sitruunan aluilta.

Yksi saintpaulioista on aloittamassa herkän vaaleanpunaisen kukintajaksonsa.

Puutarhuri ompeli käytöstäpoistuneesta tunikasta vilpoisan kesälippiksen.