Joskus huvittaa nuo jokasyksyiset mediaotsikot "talvi yllätti autoilijat". Mutta tällä kertaa talvi todellakin onnistui yllättämään meidät kaikki. Ei ole tähän aikaan vuodesta näin peruuttamattomasti tullut talvi, ei mies-, nais- kuin ei varmaan eläinmuistiinkaan. Ensilumia on nähty useinkin, mutta että lumet pysyy ja pysyy eikä pakkaset hellitä millään...

Muutamaa päivää aikaisemmin näytti vielä tältä.

Upeita kultaisienkeltaisia vaahteranlehtiä sai vielä ihailla aivan rauhassa.

Riippakoivut olivat kauniita, kun pitivät hieskoivua paremmin puolensa loppukesän ruostesientä vastaan.

Outoa, mutta pidän erityisesti noista maahan pudonneista lehtimatoista. Toisinaan vähän nolottaa napsia kuvia niistä, kun ohikulkijat vilkuilevat hiukan kummastellen minun touhujani.

Jäljistä päätellen oli karpalosuolla ollut muitakin marjastajia. Kivasti oli kuitenkin jätetty satoa myös meille. Muuten, pieni hupaisa yksityiskohta, jokaisesta kiiltäväkylkisestä karpalohelmestä heijastuu kuvaajan profiili.

Keskellä suota kummitteli lähes umpinaavainen kelopuu.

Pari tuttavallisenoloista fasaanikukkoa tuli aivan portaille asti tervehdyskäynnille. Ovella yritin neuvotella, että sisälle voi tulla vain, jos suostuu yhteistyöhön minun unisieppariprojektieni kanssa (tietäisi luopumista muutamasta pyrstösulasta). Hetken tuumailtuaan kaverukset tepastelivat ylväästi tiehensä. Taisi minulla olla väärä neuvottelutaktiikka. Pikkusen jäi harmittamaan hienojen sulkien menetys. ;)

Vaahteran ja vuorenkilven lehdistä näpertelin syksyisiä ruusukkeita.

Syyssäiden luonteeseen kuuluvien kuulakkaiden ja välillä sumuisten syyspäivien olisi toivonut jatkuvan pidempäänkin.

Auringonlaskut ovat kuitenkin pakkasillakin näyttäneet hienoilta.

Päiväkodin vuodenaikapuuhun lehahti halloweenin aikaan pikku kummituksia. Siihenkin puuhun oli ruska (lapset) maalaillut syysvärityksen. Ja olisikohan taivaalla havaittavissa kurkien muuttoaikeita (pihlajan ruskalehtiä kontaktimuovin välissä).

Taas kerran rakennettiin kummitusluola osastollemme, lapset kun jaksavat kärttää sitä jokaikiseksi halloweeniksi. Kerrossänkyrivistön päätyyyn laitettiin peittoja riittävän hämäryyden aikaansaamiseksi. Siitä lähti taas lapsijono ryömimään luolaan - loputtomasti uudestaan ja uudestaan. Joku kerkesi ikuistamaan tapahtuman "kännykän kuvagalleriaan". Nämä käytöstä poistuneet kännykät ovat uskomattoman aktiivisessa käytössä. Niillä "soitetaan" päivittäin kotiin ja kavereille ja otetaan paljon "kuvia". Viime aikoina niillä on "pyydystelty" myös Pokemon -hahmoja.

Vesimelooni ja porkkanat ovat jo väritykseltäänkin sopivannäköistä halloween -ruokaa.

Hämähäkit maistuvat hyvin muun herkuttelun lomassa.

Muutama delfiini oli myös päässyt mukaan.

Lokakuinen teema on meillä liittynyt sirkuksen maailmaan. Sohvasta tuli välittömästi suosittu leikkipaikka, kun olimme ripustaneet sirkustelttaa markkeeraavan jumppavarjon sohvanurkkauksen ylle.

Tunnelmaa lisättiin valojen ja värikkäiden kartonkispiraleiden avulla.

Tietysti myös juhlaviirit kuuluvat asiaan. Olemme lasten kanssa esittäneet toisillemme monenlaisia sirkustemppuja. Hauskaa meillä on ollut temppuillessa, ja olisi ollut harmi, jos vanhemmat olisivat jääneet paitsi siitä ilonpidosta. Järjestimme halloweenjuhlan yhteyteen sirkusnäytöksen pelleineen kaikkineen ja kutsuimme vanhemmat katsomoon.

Vain "simbsala bim", ja taikuri loihti kinttaista pupujussin.

Lapset ovat askartelleet omat taikasauvansa tulevaisuuden tarpeisiin.

Käärmeenlumoojan tehtävä oli sikäli vaativa, että piti pystyä pelkäämättä soittamaan nokkahuilua vielä sittenkin, kun käärme lähti kiipeämään koristaan (ohuen siiman avittamana).

Sirkusprinsessalla on usein ballerinan rekvisiitta käytössään, kun hän tanssii nuoralla. Tämä puku oli muutaman numeron liian isoa tekoa, joten se jäi vain koristeeksi seinälle.

Meidän pellet olivat ihan mahdottoman kaatuvaista porukkaa. Muita sirkustaiteilijoita olivat voimamies, leijonankesyttäjä, mopoilla kaahaavat karhut ja sirkuskeppihevoset.

Ranzo -jääkarhu toimi pöydällä maskottina ja vanhan sirkuskarusellin huoltajana.

Vanhat halloween -kuvat loivat omaa pientä kauhuefektiänsä.

Sirkustaidetta löytyi senältä.

Syksyistä värihehkua oli vielä jonkin verran tallella.

Pihapiirin kasvien jälkeen olimme tutustuneet pihan ja lähimetsän eläimistöön.

Kotoinen halloween -ruoka vaikutti veripisaroin sävytetyltä, mutta tarkemmin katsottuna saattoi huojentuneena todeta, että sienipiirakkaa koristivat vain kesynpuoleiset granaattiomenan siemenet.

Taas on lähdössä yksi unisieppari ilahduttamaan syntymäpäiväsankaria. Fasaanin sulat jäi saamatta, mutta tässä on teeren sulat toimittamassa vaativaa virkaa huonojen energioiden poistamiseksi ja kauniiden unien pyydystämiseksi.