Päiväkotiryhmämme talviteema alkaa olla ns. pulkassa. Muutama viikko on taas vierähtänyt, kun olemme pikkuhiljaa loihtineet osastollemme talvista viileänkuulasta tunnelmaa. Aloitimme maalailemalla valkoisen tapetinpalasille sinertävää ja hileistä jääpuikon muotoa.

Ikkunaan töpöttelimme pysyvät lumihiutaleet, kun tänä talvena on ollut vaikeuksia saada kunnon lumikinoksia säilymään pihamaalla. Lapset kertoivat, että aina kun oli lumiukot tehty, niin jo muutaman päivän päästä löytyi paikalta vain kasa märkää sohjoa.

Myös lumilyhdystä saatiin pitkäikäinen kieputtamalla liima-vesiseoksen avulla valkoisia paperisuikaleita sanomalehtipallosten ympärille.

Kuuraa emme tietenkään saaneet syntymään sisällä, kun se ei pysynyt hetkeä pitempään ulkosallakaan. Niinpä otettiin avuksi suola. Lasipurkin pohjalle (meri)suolaa ja hiukan vettä päälle. Muutaman päivän sisällä suola kiipeili purkin reunoja ylöspäin ja muodosti kaunista kuurakuviota.

Vakoisten tunturipöllöjen parvi taisi säikähtää kuvaajaa, kun näyttävät lehahtaneen karkuun. Joku sentään uskalsi kurkata kuvaajaa.

Käytöstä poistuvista cd-levyistä tehtiin nettivinkkiä soveltaen kimaltelevia lumihiutaleita.

Kaapin ovesta saatiin esille selkeä lumiukon hahmo vain muutaman kartongin palan ja huivin avulla. Lasten kanssa yritettiin laittaa ukon porkkananenä paikoilleen silmät sidottuna. Hauskaahan siitä tuli.

Pitkin vuotta keräilimme lasten eväshetkien jogurttipullot talteen ja niitä päällystelemällä saatiin talvimaisemaamme hauskoja pikku lumiukkoja.

Hiihtäjät saivat jätskitikuista sukset ja askartelutikuista sauvat.

Kovin valkoisenkalvakkaaseen värimaailmaan haettiin hiukan sinisenviileää sävyä. Arvelimme, että kunhan kaikki talviaskartelut ovat valmiit voimme vielä tarvittaessa sulkea lämpöpatterit ja avata ikkunat. Siihen ei toki tarvinnut mennä, sillä lopulta talven tuntua oli  osastollamme ihan yllin kyllin. Pystyimme hyvin villasukkaluistelemaan, ja kartonkisukset luistivat mainiosti sisätiloissamme. Mäenlasku onnistui myös varsin vauhdikkaasti.

Jääkiekkokaukalo oli ahkerassa käytössä, joskin pienempien ryhmässä luistelijahahmot löytyivät tuon tuosta istumasta lasten kanssa pitkässä penkkijonossa "bussimatkalla" Tampereelle, tai kuten yksi lapsista kertoi, Haloohelsinkiin.

Jääradan ajoharjoituksia tehtiin pikkuautoilla ja sormiväreillä.

Pilkkiminen tietysti kuuluu tavisiin harrastuksiin.

Nikkaroimme pahvilaatikosta oman avantomme, ja hetkessä avantoon ilmestyi upeita kiiltäväkylkisiä kaloja. Ellan ja Aleksin levyltä löytyi reipashenkinen pilkkilaulu ja sen tahdissa pian olikin kunnon kalansaalis koossa.

Mietittiin muutenkin mitä kaikkea kivaa talvella voi tehdä.

Talvellahan voi tehdä vaikka ja mitä...

Lumikuningatar -satu on aika jännittävä. Totesimme, että satuja ja tarinoita voi kertoa myös tanssin ja liikunnan keinoin. Lumikuningatar -baletista löytyi hieno juliste.

Paikallinen talvilintumme, varis, etsii ruokaa mm. kaatopaikalta. Meidän päiväkodissa vieraili Oiva Roina -varis, joka tiesi valtavan paljon asioita jätteiden lajittelusta.

Lapset selostivat lumitöiden vaiheita.

​

Ponit talviajelulla.

Ulos jäädytettiin timantteja.

Syksyllä oltiin puhuttu paljon tulivuorista. Turkin matkallani kuljin kolmen nykyisin toimimattoman tulivuoren tuntumassa. Lähetin lapsille kortin yhdestä tulivuoresta. Vuori on n. 4 km korkea ja siis siksi aina lumihuippuinen.

Lumiaiheisia lauluja, loruja ja leikkejä oli helppo löytää. Yhdeksi suosikiksi, pilkkilaulun lisäksi, taisi jäädä laulu lumiukosta, joka huiski innoissaan luudalla. Tärkeä oli myös loru, jossa taputeltiin rytmikkäästi lumiukon osat paikoilleen. Moniin tuttuihin melodioihin sanoiteltiin talvisia sanakäänteitä. Yllättävän hauska leikki oli, kun silkkipaperin pala pudotettiin leijailemaan. Nauraa hekottaa sai niin kauan kunnes pala (tällä kertaa tietenkin lumihiutale) putosi maahan. 

Seuraavaksi nenät kohti uusia seikkailuja. Lumet karistetaan jaloista ja siirrytään aasialaisten satujen, tarinoiden ja tunnelmien pariin.