Keltavuokko tuo kirkkaan keltaisella säihkeellään keväisen auringonpaisteen pihaan. Hiukan myöhemmin ottaa voikukka tahtipuikon haltuunsa eikä aikaakaan, kun huomaamme jo kärsivämme jonkinlaisesta keltaähkystä, voikukka kun näyttää valtaavan koko maailman. No, ihan nätti kukkahan se voipallero on, mutta ehkä vähempikin intoilu riittäisi.
Viimekeväiset pikkunarsissit laitoin kokeilumielessä kukkapenkkiin. Sieltä ne nyt terhakasti työntävät hauskoja tötterökukintojaan ihaitavaksi.
Pikkukäenrieska on liljakasveihin kuuluva rikkaruoho, mutta kevään ensimmäisten kukkijoiden joukossa se on tervetullut piristäjä vasta talviunesta heräilevälle pihamaalle. Nimensä se on kuulemma saanut siitä, että se kukkii niihin aikoihin, kun käki tekee paluumuuttoa Suomen suveen.
Sinivuokko tasapainottaa kevään värikirjoa raikkaanviileällä värillään.
Muurahaisten pihasuunnittelun ydin meidän puutarhassa on, että sinivuokkoja pitää olla joka paikassa. Ne ovat työtä säästämättä raahanneet siemeniä ylt´ympäriinsä. Ehkä tuo sinivuokkojen runsaus kertoo myös muurahaisten runsaudesta, mutta murkut kuulemma tuhoavat tehokkaasti puutiaispunkkeja, joten ihan vapaasti saavat lisääntyä meidän pihassa niin sinivuokot kuin muurahaisetkin.
Tarhakylmänkukka heräilee kevääseen.
Näsiä kuuluu jokakeväiseen väri- ja tuoksuvalikoimaan.
Herkän punainen pikkusärkynytsydän.
Posliinihyasintti on pieni kivikkokasvi. Läheltä katsoen sen yllättävä kauneus tulee esiin.
Skilla eli idänsinililja on n.10 cm korkuinen kevätkukkija. Meille se on muuttanut tyttären pihalta Helsingistä. Odotamme sen ryhtyvän levittäytymispuuhiin, kuten sen usein näkee tekevän etelä suomalaisissa puistoissa ja pihamailla.
Tulppaani kasvatti valtavan hienot lehdet, mutta kukkaan ei sitten riittänytkään intoa.
Viime talvena pihassa juhlivat jänikset ja rusakot. Punakaneli ei ole koko 30 -vuotisen hedelmäpuu-uransa aikana kohdannut enempää jänis- kuin myyrätuhojakaan. Nyt löytyi tarkasti kaluttuja nuoria oksia omenapuista ja muistakin kasveista. Onneksi talttahampaat eivät olleet pystyneet vanhaan runkoon. Vähän harmittaa tämän hyvin tuottoisan kolmimimetrisen oksan menetys, mutta todellisuudessa ompputuotantoa on syksyisin niin runsaasti, että muutama oksa kyllä joutaa jänistenkin iloksi.
Joskus on tullut laitettua omien omenoiden siemeniä multiin. Muutama niistä on lähtenyt kasvamaan ja joku jo ennätti tehdä satoakin. Yleensä siemenestä kasvatetut puut eivät tuota kovin hyviä hedelmiä, mutta niiden kasvua on silti mielenkiintoista seurailla. Pupupuutarhurit päättivät yksimielisesti lopettaa tällaiset turhat kasvatuskokeilut. Ei minulla taida olla veto-oikeutta tähän päätökseen.
Pajunkissan "muodonmuutos".
Kevään mittaan oli usein nähtävissä auringonlaskuja Afrikan savanien tyyliin. Uutisissa kerrottinkin, että ilmakehässä on runsaasti hiekka-aavikoilta kulkeutunutta hiekkapölyä, joka värjäsi auringonlaskut eksoottisin värein.
Pohjolan kissapedot eteläisen ilta-auringon kajossa.
Välillä metsä näytti syttyneen palamaan.
Varhaisaamuisessa toukokuun yllätyslämpimässä merenrantamaisemassa oli hieno tunnelma peipposen virittäessä aamunavausta västäräkin säestyksellä. Biisi oli kummallakin omaa tuotantoa ja eri vireessä, mutta konsertti oli aplodien arvoinen.
Räpyläjalkaiset ovat palanneet.
Rantakivistä löytyy hienoja taideteoksia.
Veden ja jäiden hiomat juurakot näyttävät taiteilijan suunnittelemilta.
Pajupensaikoista kuului unenpöpperöisten kimalaisten ja ampiaisten kuorohyrinä.
Samettipunkit eivät ole ihmiselle haitallisia, vaan tyytyvät hankkimaan veriateriansa hämähäkeistä ja muista hyönteisistä.
Herttaisen vaaleanpunainen saintpaulia kevätkoreudessaan ikkunalaudalla.
Toinen santtu vaaleansinisissään.
Leivänpäällysvihreää krassin muodossa.
Nyt ei ole tietoa kuoriutuiko tästä 15 -senttisestä pääsiäismunasta strutsi vai peräti dinosaurus. Vain Suklaantuoksuisia (ja -makuisia) papanoita oli otus jättänyt jälkeensä.
Parsaa ei kasva meidän pihassa, mutta kaupan parsasta tehty paistos maistui herkulliselta.
Pakastinta pitää tyhjentää mahdollista tulevaa marjasatoa varten. Tähän, jo perinteeksi käyneeseen kakkuun upposi mukavasti koristeeksi säilöttyjä vadelmia, vadelmahilloa, ja ahomansikoita.
Nyt ovat askartelutarvikkeet hyvässä järjestyksessä (vähän aikaa). Olen maalannut Alkon puulaatikot kalkkimaalein ja lisännyt decoupage tekniikalla servettikuvioita päälle. Kansien kuviot auttavat muistamaan missä laatikossa on minkäkinlaista materiaalia: maalaustarvikkeita, kiviä, helmiä, kankaita, lankoja, nauhoja, pitsejä...
Tähän kanteen tuli kokeiltua miten kuivatut orgidean kukat toimivat pintakoristeena. Käytin liimaamiseen liisteriä, jota levitin useita kerroksia kukkien pintaan.
Aarrekätköistäni löysin opiskeluaikoina värkkäämäni makrameepunotun kynttiäamppelin.
Naureskelimme silloisten opiskelukavereitteni kanssa ennätänkö ikinä saada valmiiksi ompelutyötäni ennen arvostelun deadlineä. Monet luentotunnit kuluivat rattoisasti minun ähertäessä salaa takapenkissä käsittämättömän pieniä ristipistoja. No, itsepä olin ristini ottanut, sillä olimmehan saaneet vapaasti valita omat arvosteltavaksi tekemämme käsityöt. Onneksi opettaja palkitsi aherrukseni täysillä pisteillä ja olin sentään onnistunut kuuntlemaan luennotkin. Korviahan en tarvinnut ompelutyöhön, pelkät verestävät sormet siihen riitti.
Kommentit