Näistä luonnon hiomista kivistä olen kertonut jo aikaisemminkin. Hiotumisen on täytynyt tapahtua jo ammoisina aikoina, sillä kivet eivät löytöpaikassaan ole vesistön lähistöllä. Olen nyttemmin maalaillut kiviä ja virkkaillut niihin erilaisia pitsikuvioita. Tähän pääsiäiskorttiin ujutin kartongin palaan piirretyn tipun. Minun varastostani ei löydy sellaista keltaista väriä, mikä pysyisi kiven pinnassa. 

Monenlaisia viritelmiä on tullut tehtyä.

Ystävänpäivän sydänkokoelma.

Nämä kivikorut voisi ripustaa vaikka kaulaan. Vaaleanpunaisen riipuksen keskelle piirrän ehkä vielä pienen sydämen tehostamaan kiven omaa sydämen muotoa.

Välillä on pitänyt virkata muutama perhonen kesäntuloa kiihdyttämään. Ei ole vielä tehonnut.

Pieniä koristetutuja syntyy talvi-iltojen puhdetöinä.

Ritarinkukat päätyivät "muumioitaviksi" ennen lopullista kuihtumistaan.

Jäädytysoperaatiossa syntyi mielenkiintoisia taidekuvioita jääpalan kylkeen.

Kuulemma, jäälyhtyjä tehdessä, kannattaisi vesi ensin kiehauttaa. Näin vedestä haihtuisi kaasukuplat pois, ja lopputuloksesta tulisi kirkkaampi. Minusta kuitenkin kuplakuviot näyttävät, ainakin tässä tapauksessa, aivan upeilta. Kuplat sijoittuivat vain yhdelle puolelle, jolloin itse kukka-aihe pääsi toisella puolella ihan hienosti esille.

Varaston perukoilta tulee aina aika-ajoin kaivettua esille vanha 90-luvulta peräisin oleva leipäkone. Kieltämättä, aamuisin on mukava herätä tuoreen leivän tuoksuun.

Pitemmän päälle tämä aina saman oloinen leipä käy vähän tylsäksi, ja kone saa siirtyä varastoon odottelemaan seuraavaa nostalgiankaipuujaksoa. 

Nykyisin tulee pullaa leivottua harvakseltaan, mutta laskiaispullat on tehtävä kyllä itse. Silloin saa juuri sellaiset täytteet, kuin haluaa. Kokovaatimukseksi asetetaan vähintään XL. 

Talven tulo odotutti tänä vuonna pitkään. Hyvä niin, sillä jos kaikki se marras- ja joulukuun vesisade olisi tullut lumena, niin olisimmehan pulassa. Yhteys kotiovelta tielle saattaisi olla tunnelimuotoa, kun nykyiselläänkin penkat ovat historiallisen korkeat. 

Nämä kuvat ovat helmikuun alusta, kun rannan puut olivat kauniin kuuran peittämät. 

Jokisuisto höyrysi usvaa.

Pihan pensaisiin muotoutui pörröiset kuurankukat.

Näiden maaliskuisten pihakuvien jälkeen on satanut vielä uudet lumikuorutukset kinosten päälle ja lisää on kuulemma parin päivän päästä luvassa. 

Aurinko onkin pitänyt pitkän ja varmaan virkistävän talviloman. Siis lienee kohtapuoliin lupa odottaa auringolta tuloksekasta lumensulatustoimintaa näissä maisemissa.

Tänään, huhtikuun ensimmäisenä päivänä, on jo selviä kevään merkkejä näkyvissä. Ai niin, vielä ne huomiseksi ennustetut pahat lumipyryt voivat pilata tunnelman...

Orkideat ovat hoitaneet jokavuotiset kukkimistehtävänsä taas kiitettävästi.