Joulukuu sisältää meillä monenlaista juhlan aihetta. Siellä vietetään tyttärien synttäriä ja nimipäivää sekä tietysti myös Suomi-neidon vuosijuhlaa. Loppukuu menee pienempää ja suurempaa joulua valmistellessa ja juhliessa eikä uutta vuottakaan voi vain olankohautuksella ohittaa. Sitten odotellaankin kiihkeästi loppiaista, että saadaan pinota koko tämä juhlahumu siistiin pakettiin ja siirtää arvoiselleen paikalle muistojen ullakolle.

Tällä kertaa saatiin mahtava joulustartti Kymenlaakson mökkivierailulta hyvissä ajoin ennen joulua. Korvatunturifiilis oli valmis heti pihaan ajettaessa. Jopa uusi lumi oli taiottu pihapiiriin, sehän ei tänä talvena meinannut onnistua sitten millään eikä mihinkään päin Suomea, ehkä parhaiten Lappiin, mutta sielläkin oli jatkuva sulamisuhka päällä. 

Jätkänkynttilä on aina niin vangitsevaa katsottavaa.

Talviharmoniaa saunapolulla.

Sauna alkaa olla valmis. Jouluaattona olikin kuulemma nautittu jo mitä mainioimmat ensilöylyt. Sama tilanne oli ollut toisen tyttären kodinrakennusprojektissa, aattona oli sielläkin ensimmäiset löylyt kihahtaneet kiukaasta.

Jekku-tonttu kuskasi ylpeänä uutta pipoaan.

Yöllä ilmestyi auton ikkunaan kauniit jääkukkaset.

Mökiltä tuotiin meidän Kajaanin kotiin todella kaunis, vanhan ajan leveäoksainen kuusi, joka sopi aivan täydellisesti olohuoneeseemme.

Parveke sai oman pienen piristyksensä.

Jouluaaton aamuun mennessä oli Kajaanin lupaavasti alkaneet valkoisen joulun hankkeet sulaneet jokseenkin nurmikkosängelle. Aamulla ajelin pienen mutkan vetisessä räntäsateessa. Lasinpyyhkijät keräsivät vähäiset lumirannut etuikkunan reunoille, ja ajattelin, että kiitos, siinähän on nyt hitunen valkoista joulua. Mutta kuinka ollakkaan, sade muuttui päivän mittaan kuivemmaksi lumeksi, ja illalla oli perinteinen joulutunnelma valmis torinrannassakin. 

Muutaman päivän päästä saatiin kuviin myös juhlalliset kuurapuut.

Kaamoksen aamuhämärässä jykevä rautatiesilta näytti jälleen uuden ilmeensä.

Viereinen "nälkäkanava" valmisteli tulevaa jääpeitettään.

Hauskoja kuvioita lumelle siilaava tunnelmavalaistus kiemurtelee Onnelan rantapoluilla.

Veikeä havupukki vartioi kaupungintaloa.

Uuden vuoden rakettisade perustui paljolti katuvalojen hehkussa heijastelevaan räntälumen pyrytykseen. 

Nyt, kun kaupunki perui oman ilotulituksensa, vain sieltä täältä singahti jokunen raketti muistuttamaan eläinystäviämme, että paljon pahempaakin on joskus kuultu.

Saimme muutamaksi päiväksi hoitoon ja hellittäväksi lapinkoira Sisun. Samalla pääsimme pikaisesti moikkaamaan myös näinä korona-aikoina harvakseltaan nähtyjä helsinkiläisiä, pitkäksi venähtänyttä Salli-tyttöstä vanhempinen. 

Onneksi koronatilanne meillä Suomessa näyttää nyt, syksyn villiintymisen jälkeen, hiukan hilliintyneen. Muualta maailmasta kuulee huolestuttavia uutisia kuten esim. Ruotsin vaikeuksista. Britanniassa riehuu aikaisempaa tarttuvampi muunnos, mutta ei kait muutoin seurauksiltaan aikaisempaa vakavampi tauti. Rokotteet ovat kehittyneet pikavauhtia, ja niistä uskotaan saatavan helpotusta tautitilanteeseen tämän vuoden kuluessa.

Sisu osaa tuuheaturkkisena lapinkoirana arvostaa lumisia maisemia.

Perinteisten kinkku-suolalohi-rosolli-torttu-pipari ja muiden joulumussutusten lisäksi nautiskeltiin juhlakaudella monenlaisista muistakin herkuista. Uuden vuoden juusto-hedelmätarjotin on kestosuosikkejamme.

Taatelikakku on pakko tehdä joka joulu, ei niinkään valmiin kakun vuoksi, vaan sen taivaallisen hyvän kakkutaikinan vuoksi. Taikinaa jää kuitenkin aina vähän itse kakkuunkin.

Salli porukoineen oli paketoinut itse tehdyt pipariherkut tuomisikseen.

Wau, mikä luovuuden runsaudensarvi sellofaanikääreestä paljastuikaan.

Viimeisistä oululaisista oman pihan omenoista syntyi kondenssimaitoinen kinuskipiirakka. Kondenssimaito on venäläistä alkuperää ja kantaa siellä nimeä linnun maito.

Jossakin joulukiireiden lomassa turvauduttiin kajaanilaisen Adan pizzerian mehevään, maistuvaan ja hinta/laatusuhteeltaan erinomaiseksi osoittautuneeseen ruokailuvaihtoehtoon (tämä ei ole sponsoroitu mainos).

Makrameepunonta on ollut askartelurintamalla yleinen tämän kauden suosikki niin, että päätinpä minäkin osallistua muoti-ilmiöön solmimalla sentään joulukortit sitä lajia.

Muutoin käsityöt ovat jääneet muutamien sukkaparien väsäämiseen. Sinivalkoiset lumipallosukat syntyivät ensin.

Seuraavaksi hahmottelin palloista sydänkuvion, ja sitä sarjaa onkin kääritty joulupakettiin jo kolmet varpaanlämmittimet.

Lämpimin ja sydämellisin Uuden Vuoden toivotuksin,

Pirjo