Kevyt henkäys talvesta on jo näkyvissä - tyyntä, viileän kaunista, rauhallista. Sumuiseen maisemaan liittyy luopumisen tunnetta mutta myös odotusta uuden sivun kääntymisestä. Akut ladattuina suuntaamme katseemme kylmän huurtamaan horisonttiin. Kaivetaan talvivaatteet kaappien perukoilta, tehdään autoon talvihuolto, polkupyörä saa nastarenkaat. Pohdiskellaan kuntosalikortin lunastamista ja kiinnostuneena selaillaan kansalaisopiston harrastuskatalogeja. Olisiko niin, että meidän suomalaisten vahvin luonteenpiirteemme nousee selvimmin esille juuri syksyisin ja talvisin. Liukastellessamme talven hyytävässä tuiskusäässä on hienoa löytää itsestään uinuva taistelija, se tolkun kansalainen, josta ei aurinkotuolissa raukeana maatessaan tiennyt mitään, eikä olisi ollut edes kiinnostanut tietää.

Lokakuun lopun ensimmäiset kuurat oksistossa.

Lehtikuusi on levittänyt ympärilleen tiheänukkaisen rahkamaton.

Aiemmin syksyllä saimme kokea huikean kauniin ruskavärien sinfonian.

Mustikkavarvikon loistoa.

Tuulisen päivän jälkeinen vaaramaisema Vuokatissa. Vielä oli muutama ruskanlehti jäljellä.

Ja kylmän kelmeä ilta-aurinko.

Auringonlaskun väripalettia Kajaaninjoella.

Vasta kuvaa katsellessani huomasin, että Suvantopuiston monipuolisesta puustosta löytyy myös tammi.

Sieniretkellä päädyttiin satumetsään. Osa kuusikosta peittyi vaalean naavan pehmeään pumpuliin. 

Satumetsä vallan pursusi suppilovahveroita.

Siis oli hankittava sienikuivuri! Nämä sienet onkin parasta säilöä kuivaamalla. Juuri siten suppisten maku ja muut ominaisuudet säilyvät pisimpään, ainakin pari vuotta.

Puolukoita kerrottiin tänä syksynä olevan hyvin, mutta vain paikka paikoin. Tälle paikalle sattui juuri se "hyvin".

Tämän puolukanvarvun tehtäväksi oli varmaan asetettu nostaa metsän esteettisyys- ja viihtyisyysarvoa, sato-odotukset oli selvästi sälytetty kollegoiden huoleksi.

Susi oli käynyt jakamassa peukut hienon punaisista marjamättäistä. Kuva ei näytä todistusvoimaiselta suden vierailun suhteen, mutta paikanpäällä suuren suuri käpälän jälki vakuutti meidät marjastajat täysin.  

Auringon osittainen pimennys 25.10. näkyi meidän parvekkeelta hyvin. Pimennys oli kuvattavissa helposti, sillä taivaan peitti juuri sopivan paksuinen pilviverho. Kirkkaammalla säällä auringon tarkkailu olisi ollut ongelmallisempaa.

Meidän perheen isomummu täytti arvokkaat 90 vuotta. Juhlapäivä valkeni koko syksyn kauneimmaksi päiväksi. Viikkoja kestäneiden pilvisten ja sateisten aikojen jälkeen aurinko ja täydellisen tyyni ilmanala tarjosivat hienot puitteet syntymäpäivälle.

Etukäteen isomummu hiukan aprikoi mahdollista jaksamistaan syntymäpäiväjuhlintaan, kuten monet tämän ikäiset luonnostaan arvioivat varovasti tulevien päiviensä kuntoa. Mutta syntymäpäivän iltana oli mukavaa huomata miten hieno päivä oli ollut, ja ihana tavata ystäviä pitkästä aikaa. Päivä oli tuonut yhdeksänkymppiselle aivan uutta virtaa koko olemukseen.

Osa vieraista joutui varalta perumaan tulonsa karhean kurkun ja flunssaoireiden vuoksi, onhan koronatauti taas nostanut päätään. Toisaalta onkin kiva, kun on tiedossa juhlavieraita myöhemminkin, kun asianomaisten terveydentila kohentuu.

Mira tyttäremme muotoili upean ruusukranssin koristamaan mummun ikkunaa.

Oman torkkupeittoni langoista jäi vielä materiaalia lämpimän hartiahuivin tekoon.

Onnittelukorttiin olin antanut orkidean kukkien kuivahtaa vapaasti, niitä prässäämättä. Vähän tehostin värejä tusseilla, ja päälle ripaus kultahilettä.

Meri tyttäremme + Jonin ja koirulit saimme vieraiksemme huolimatta heidän tavattoman kiireisestä syksystään. Vieraamme ihastuivat Kajaanin kauniiseen kaupunkiin ja siintäviin vaaramaisemiin.

Esittelimme myös Jekulle ja Väiskille kaupunkimme viihtyisät ulkoilualueet.

Iltaa istahdettiin tarinoimaan juustokattauksen ääreen.

Lähi viikkoihin on sisältynyt myös kulttuuritarjontaa. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista nähtiin Sotkamossa  Aila Flöjtin monologi-illassa. Ailan koskettava roolisuoritus kertoi tarinaa vuosina 1846 - 1876 Sotkamossa asuneesta Vendla Wegelius Petterssonista, rovasti Petterssonin leskestä. Vendlan tarinan myötä Aila kuljetti meidät taitavasti myös Sotkamon pitäjän vaiherikkaiseen historiaan. Paneutuneena tarkkaan tausta-analyysiin asua myöten onnistui Aila herättämään eteemme elävän kuvan vanhasta, kovia aikoja eläneestä mutta sympaattisen oloisesta ruustinnasta. 

Sotkamon vaiheisiin oli mahdollista tutustua myös valokuvanäyttelyn myötä.

Vanhat kansakoulujen kuvataulut nostavat tehokkaasti mieleen meille aikoinaan jaettuja tiedonjyväsiä. Kouluaikoina oli viikkojärjestäjän kunniakas tehtävä päästä havainnemateriaalivarastolle etsimään opettajan pyytämiä tauluja. Samalla pääsi vähän kurkistamaan esim. täytettyjen eläinten jännittävään maailmaan.

Arvokkaan näköisten herrojen joukossa vilahteli tuttujakin nimiä.

Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funkkistyylinen Kajaanin taidemuseo on saanut arvoisensa valokuvanäyttelyn tiloihinsa. Nimittäin, esillä on 13.11. saakka funkkisarkkitehtuuria laajemminkin esittelevä näyttely,Valkoinen haave. 

Jaakko Kilpiäinen on kuvannut funkkisarkkitehtuuria 2000-luvun alusta lähtien. Kuvia on kertnyt eri puolilta Suomea luovutetun Karjalan alueille saakka.

Näyttelyssä on mukana Eino Pitkäsen suunnittelemia rakennuksia hänen tärkeimmiltä työuravuosiltaan Kajaanista. Kauppakadulla on nähtävissä tämä arvokas rakennus vuodelta 1950.

Kirkko sijaitsee Iisalmessa. Muut Pitkäsen rakennukset ovat Kajaanin katukuvasta.

Koivukosken voimalaitos Kajaanissa.

Vasta remontoitu Olympiastadion Helsingissä on arkkitehtien Yrjö Lidgrenin ja Toivo Jäntin käsialaa vuodelta 1940.

Lasipalatsi Helsingissä on Viljo Revellin, Heimo Riihimäen ja Niilo Kokon tuotantoa.

Fuktionaalinen arkkitehtuuri - valkoista, tyylikästä, korutonta, käytännöllistä...

Tyylikästä tiilirakentamista Kuusankoskella. UPM pääkonttori, Bertel Liljequist 1932.

Martta Martikaista Taivallahdella 1939.

Videotaltiointina hämmästyttää nähdä tämä 1930-luvulla Pallastunturille, keskelle ei mitään, rakennettu upea funktionalistinen hotellitoteutus. Rakennuttajien on tuolloin täytynyt uumoilla Lapin tulevaa matkailubuumia. Idea sinällään on varmasti ollutkin hyvä, mutta sitten Suomi joutui talvisodan pyörteisiin. Hotellista tuli saksalaissotilaiden tyylikäs majapaikka, kunnes he sodan perääntymisvaiheessa räjäyttivät hotellin täysin maantasalle.  

Kajaanin pääkirjaston Taidekujalla syyskuun taiteilija oli voimallisesti värejä käyttävä Maija Vanhatapio. Hänen töissään on luonto vahvasti läsnä. 

Lokakuussa taulujensa näytteilleasettaja oli Reijo Hiltunen Hänen värimaailmansa on maanläheisempi. Teoksissa yhdistyy abstraktius ja esittävä taide. 

Tauluista on havaittavissa tyyliteltyjä naisfigureja.

Kainuun maakuntamuseossa ääni- ja kuvamaisema  on 25.1.2023 saakka möräkkää moottoripyöräilyä. Autenttista moottoriöljyn tuoksuakin on havaittavissa.

Kainuun Moottorikerho on koonnut aineistoa 75-vuotisen toimintansa varrelta.

Sopivat renkaat jäärata-ajoon.

Vanhempi versio nastarenkaista.

BMW vuosimallia 1952.

Kuvia tämän syksyn aktiviteeteistä.

Kas, siinähän on sylinteriltään 750 kuutioinen Honda. Johan ärhäkästi hörähti mielen sopukoista meidän punainen Hondammekin 1970-luvulta. Sen verran kiertää motoristiverta vielä vanhoissa luissa ja ytimissä, että tämän pelin kohdalla piti hetkeksi pysähtyä tunnelmoimaan. Monet hauskat reissut "punaisella äksyllä" ajeltiin, ja Eurooppaakin kierreltiin. 

Omaa pyöräilyhistoriaa.

Moottorikelkat kuuluvat myös motoristiharrastuksiin.

Museon perusnäyttely on tullut kierrettyä jo useampaan otteeseen. Sieltä saa hyvän kuvan Kainuun historiasta ja kehitysvaiheista.

Tervatynnyri vuodelta 1849.

Pöllyvaaran entinen näkötorni saa minut aina hyvälle tuulelle. Toki toivoisin sen joskus vielä ilmestyvän aiemmalle paikalleen esittelemään Oulujärven laajoja vesistönäkymiä.