Meidän perheen jokakeväinen juhlasesonki on nyt oikeinkin tervetullut kevennysjakso muutoin alavireiseksi jämähtäneeseen arkipäivään. Maailmanpoliittinen tilanne synkistelee edelleen sotaisissa uutiskuvissa, eikä valonpilkahduksia juuri ole näköpiirissä. Jos jotakin positiivista yrittäisi etsiä, niin kriisitilanteet voivat kirkastaa näkemyksiä niin yksittäisen ihmisen ajatuksissa kuin kansakuntanakin. Länsimaissa on tapahtunut asenteiden jämäköitymistä. Aikaisemmin hankalilta tuntuneita keskinäisiä erimielisyyksiä on pystytty sivuuttamaan, ja uusi tilanne on yhdistänyt eripuraisia kansoja. Meillä Suomessa nähdään myös nyt selkeästi asioita, jotka olivat aiemminkin olemassa mutta jäivät silloin vielä suurelta osin havaitsematta. Puolueetomuus on ollut Suomelle viisas ja rohkea valinta aikoinaan, mutta maailman muuttuessa on pystyttävä näkemään muutostarpeet myös omissa strategioissa. Pieni Suomi tarvitsee rinnalleen luotettavia kumppaneita ideologisesti samaan suuntaan katsovista valtioista, joten puolustusliitto Nato on luonnollinen valinta tulevaisuuden turvallisuuspolitiikan kannalta. Ruotsi on havahtunut myös aivan uuteen tilanteeseen, ja on molempien maiden kannalta tärkeää, että tulevaisuuden suunnitelmia voidaan lähteä rakentamaan yhteisen arvomaailman pohjalta.  

Kukkaset nostavat kummasti mielialaa, varsinkin syntymäpäiväkukat..

Innostuin sittenkin irrottamaan yhden poikasen timanttiananaksen juurelta, ja istutin sen uuteen multaan. Nyt sitten odotellaan muutama vuosi sen kukintoa, ellei se itse kyllästy odotteluun ja kuihdu pois.

Parsat ovat kovin kauniita. Kukkakimpusta käyvät.

Kun näin keväisin meillä löytyy perusteet monenlaisten juhlien viettoon, niin myös varustautumisen pitää olla sen mukaista.

Tämä herkkuhylly löytyy Pekka Heikkisen kahvilasta Kajaanista. Näin upeissa puitteissa inspiroiduttiin entisen työkaverini kanssa muistelemaan hienoja aikoja yhteiseltä päiväkotitaipaleeltamme.

Taas yhdet kekkerit, nyt nimipäivät.

En ole mitenkään intohimoinen siman ystävä, enkä juuri munkinkaan. Minulle vappu ilman simaa on - no, kuin sima ilman munkkia, ei siis erityisen "must" kumpikaan. Molemmat kuitenkin puolustavat erinomaisesti paikkaansa, kun vain näin kerran vuodessa nautitaan.

Vapun kunniaksi oli tietenkin metrilaku myynnissä torilla. Hoksasin, että vappuviuhka tässä puuttuu, joten olinpahan keksinyt hyvät perustelut koko satsin ostokselle.

Tänä pääsiäisenä sai Mignonmuna sellaisen kivikatteen, ettei tule ihan heti murretuksi.

Itse asiassa, sekä muna että pääsiäispuput koristavat olohuoneen pöytää yhä edelleen (en taida ollakaan ihan toivoton suklaan mussuttaja!)

Ai niin, tämä Ferreron suklaayllätys tuli kyllä jo syötyä.

Toki hyvä ruoka on maistunut myös näinä päivinä.

Karitsan sisäfileet ovat liharuoan aatelia.

Kajaanin kaupunginteatterin Zorro -musikaali tarjosi hienon kattauksen espanjalaisia rytmejä sekä musiikin että tanssin puitteissa. Teos pohjautuu Isabel Allenden kirjoittamaan versioon Zorron tarinasta. Kirjailijana pidän Alienden mystisetä kertojanotteesta ja myös hänen tarinoihinsa usein sisältyvistä vahvoista naishahmoista. 

Teatteri-ilta toi yllättävän mielleyhtymän ajankohtaiseen aiheeseen, kun tuli mieleen, että viittaako venäläisten moniselitteinen Z -kirjainsymboli sittenkin juuri Zorron hahmoon. Muistan, kuinka yhteen aikaan naapurustossamme ilmestyi Z -kirjaimia  sinne tänne pikkupoikien sankarileikkien seurauksena. Zorrosta ilmestyi tuolloin jopa sarjakuvaversioita.

Esityksen lavastus niukkuudessaan toimi tehokkaasti. Pienillä muutoksilla ja korostuksilla saatiin paljon aikaan. Puvustus oli miellyttävän harmoonista, kaunista, ei yliräiskyvää, mihin olisi ollut helppo sortua tällaisen aiheen parissa. 

Teatteritalo itsessään on kotoisalla tavalla hyvin lämminhenkinen.

Teatterin tiloista löytyy tämä yllättävä seurustelunurkkaus.

Vanha kakluuni loi romanttista tunnelmaa aulatilaan.

Herkkutarjotin piti tietysti tarkistaa.

Kirjaston huhtikuun näyttely koostui Kaukametsän opiston kuvataideryhmien tuotannosta.

Eila, minun "Personal guide" Kajaanissa, vei minut tällä kertaa ihastelemaan puutaloidylliä Purolaan, Kaupunginlammen tuntumaan.

Kauniit, usein mansardikattoiset rakennukset luovat lähes satumaista tunnelmaa. Tänne täytyy palata uudestaan kesän viihertyessä.

Tietysti tähän idylliin kuuluu myös ikkunalla istuva kissa.

Kynskin rannan joutsenet ovat pääosin lähteneet jo pesintäpuuhiin, vain kaksi tuumailijaa aprikoi vielä lähtösuuntaa.

Parvi lokkeja on juuri saapunut omilta muutomatkoiltaan.

Normaalisti pieni puronen Kaupunginlammen tuntumassa kohisee nyt valtoimenaan.

Leskenlehteä onkin jo odoteltu!

... ja orvokkeja katukuvaan.

Aurinko nousee aina vain aikaisemmin aamulla.

Toukokuun alussa oli vilä vähän jäitä Suvantorannassa.

Minun jämälankaprojektini on käynnistynyt.

Nämä suloiset, palasokerin pilkkomiseen tarkoitetut, sakset ovat 1930 -luvulta peräisin ja ansaitsevat tulla nähtäville.