Nyt taisi jäädä yksi hieno vuodenaikamme lyhyeksi. Kesän lämpimät tuntuivat jatkuvan loputtomiin, mutta eipä aikaakaan, kun metsänväki, hiirestä hirveen, heräsi jo varpaat kuurassa (tänäkin aamuna mittarissa -6.8). Mutta, jos oli tosi nopea, kerkesi kyllä nauttia syksyn kuulaudesta ja metsän antimista. Näyttää siltä, että kulunut, lämmin ja kuiva, kesä on ollut karpalon kasvulle suosiollinen, toisin kuin puolukalle. Eri puolilta Suomea on kantautunut viestejä mahtavista karpalosaaliista, kun taas puolukat puuttuvat lähes tyystin. 

Omenista aikainen lajike, valkeakuulas, kypsytti suuren sadon, mutta punakanelituotanto jäi vaisummaksi. Sitä paitsi,  pihlajanmarjakoi arvosti omenat nyt kovaan kurssiin, kun oma nimikkopuu ei puskenut  montaakaan marjaa syötäväksi. 

Silti omeniahommia riitti urakaksi asti ja kavereitkin saatiin yllytettyä ompuntuhoamistalkoisiin.

Mehu-Maijaan upposi isompikin omppusatsi kerralla.

Omenachutney on yksi syksyn kohokohdista. Ensimmäinen purkki menee ihan vain maistellessa

Lämpösummalla näyttää olevan paljon merkitystä syksyn sienisatomäärään. Kuuma kesä tuotti hyvät herkkutatti- ja haperokasvustot, vaikka vesisateitakin oli vain niukalti.

Sankollinen isohaperoita.

Jos kehnäsienestä tykkää, niin sitäkin lajia oli tarjolla mukavasti.

Rouskujen rouskutukset ovat jääneet viime vuosina vähemmälle, vaikka sipulinen sienisalaatti olisi erityisen herkullista. 

Keltavahveroihin en itse nyt metsässä törmännyt, mutta ystävän suosiollisella avustuksella päästiin kanttarellikeiton tekoon.

Oman keittiön pizzassa ei täytteistä tarvitse tinkiä. Nyt sattui kotona olemaan vähän kaikkea tarjolla, joten pizzaan sitten tuli vähän kaikkea: herkkusieniä, haperoita, puna- ja valkosipulia, tonnikalaa, jauhelihaa, tomaattia, maissia edam- ja sinihomejuustoa sekä salamia.

En ole aiemmin tavannut moista sientä.Hauskan näköinen kummajainen lienee metsässä esiintyviin viherkaulussieniin kuuluva tarhakaulussieni, kun tämä kasvoi kotinurmikolla. Varsinaisesti se ei ole myrkyllinen, mutta ei sitä sienioppaiden mukaan suositella syötäväksikään.

Vieläkin kummallisempi tapaus tuli vastaan Lofootti-reissulla. Näitä pökkösieniin kuuluvia muunnoksia kasvanee myös eteläisessä Suomessa. Syöntikelpoisuudesta en tiedä, mutta eipä tuo olisi houkutellut maistamaankaan.

Syksyisestä metsästä löytyy myös hengen ravintoa. Ruskan värit ovat olleet kauniita ja kirkkaita.

Tyynen vedenpinnan heijasteet ovat mielenkiintoisia

Pihlaja vasta kokeilee väriyhdistelmiä.

Lumipalloheisilläkin on ruska vielä tuloillaan.

Auringonlaskut tuovat aina uusia yllätyksiä.

Joutsenet värikylvyssä.

Tuimailmeinen merimetso istui hievahtamatta samassa asennossa ainakin 15 minuttia. Sen koukkunokka suuntautui tiukasti vasten raivokasta tuulta. Lopulta lintu levitti siipensä lentoasentoon, mutta nojasi vain edelleen koko painollaan tuulta vasten. Lintu näytti nauttivan myrskyisästä merisäästä.

Automme takalasin pyyhkijässä asusteli jonkin aikaa myös tuulia pelkäämätön pieni otus. En raskinut tiputtaa moista salamatkustajaa poiskaan. Jossakin vaiheessa hämähäkki itse sai vauhdin hurmasta tarpeekseen ja siirtyi ehkä vakaampiin oloihin.