Mielestäni vihreän värin kauneimmat sävyt löytyvät keväisestä luonnosta. Hennon herkkä viherrys avaa talven turruttamat aistit pitkästä valkoisen hämärän puuduttamasta horteesta. Kevyt vehreä sipaisu valmistaa ihmismielen odottelemaan kesän värikylläisyyden koko skaalaa.

Ilta-auringon kultasilaus.

Kynskin sillan kupeessa kasvaa erikoinen mänty. Nätit kukkaset ovat vajaan parisenttisiä läpimitaltaan.

Sillan tuntumassa voi tavoittaa hetkellisesti erämaatunnelman...

mutta, kun kääntää katseensa toisaalle, todellisuus kertoo urbaania tarinaa, toki myös omassa viehättävyydessään.

Kynskin sillan alajuoksulla ihmetystä herättää komea kivenmurikka vedentyöstämine onkaloineen.

Lokki on hyväksynyt pesäpaikakseen jokimaisemalla varustetun rinnetontin. Onnistunut valinta!

Lukuisten sinisorsien populaatiosta poiketen on hauskaa välillä tavata kaupunkiympäritössä harvinaisempi sorsalaji, haapana.

Herra haapananalla oli veikeän ankkamainen käynti. En tiedä onko lyllertäminen lajityypillistä vai oliko askellus persoonakohtaista isottelua. Rouva pulahti sirosti uimasilleen, ja siltä osin jäi syvällisempi liikeanalyysi suorittamatta.

Mummolan pihanäkymä 10.5., kun lumi oli juuri sulanut. 

Kymmenisen päivää myöhemmin kasvun ihme oli taas tapahtunut.

Tänä aamuna oli nähtävissä, että kartanopioni on parin päivän päästä täydessä kukassa.

Pikku särkynytsydän availi jo ensimmäiset kukkansa .

Eila -ystävän pihassa narsissit ovat myös heränneet.

Samoin skillat ja muut kevätkukkijat.

Jostakin puiston kulmalta löytyy lisää krookuksia.

Meidän keittiö sai uutta ilmettä pöydän ja tuolien myötä.

Kevään juhlapäiviimme liittyy usein sekä kukkia että kakkuja.

Leikkopionit olivat tänä keväänä mielenkiintoista seurattavaa. Ne kävivät läpi monet värivivahteet päätyen lopulta kermankeltaiseen olomuotoon.

Ennätin jälleen moikkaamaan oululaisia ystäviäni.

Reissuhan on perinteisesti yhtä juhlaa.

Samalle viikolle kertyi ajokilometrejä reilut 1200 Kangasniemellä piipahduksen ansiosta. Perillä oli tarjolla yllätysherkku, jansoninkiusaus, jonka edellisestä maistelusta oli kulunut useampi vuosikymmen.

Olipa perinteinen linströmin pihvikin saanut kokiltaan jonkin erityisen taikaloitsun makuhermoja kutkuttamaan. Tämä harvinaislaatuinen ja leppoisa vierailu Kangasniemellä kruunasi toukokuun alun keväisen roadtripin.

Kotiparvekkeella Eilan esikasvattamat tomaatit availevat ensimmäisiä kukkiaan.

Eilan kotosalla on meneillään pienimuotoinen remontti. Uudesta ihanasta tapetista bongasin useita suosikkikasvejani.

Palataanpa kuvan verran Miran ja lasitaidetiiminsä helmikuiselle New Yorkin muotiviikoille. Lasiasusteet saivat runsaasti ansaitsemaansa huomiota viikojen aikana. Mira-Tuhkimo ei pudottanut lasikenkäänsä näytösten tiimellyksessä, ja ennen kaikkea, Mira itse ei pudonnut 30 senttisiltä huimilta jalkineiltaan. Catwalk sujui täydellisesti, ja samalla tuli juhlayleisölle esiteltyä myös kalannahkainen bikiniyhdistelmä.

Miran lasiballerinat jaksavat treenata boxissaan. Seuraavaksi ryhmän "esiintymismatka" suuntautuu kesäkuussa Saksaan.

Tämän kuun viimeinen päivä vietetään taidenäyttelyn avajaisia Salossa. Miran lasiteosten lisäksi esillä on Sofia Saaren maalaustaidetta, ja Ilmari Mäenpää tuo mukaan musiikki- ja videoinstallaatioita. Kirsikkana herkullisen kakun päällä  avajaisten artistivieraana esiintyy iki-ihana Emma Salokoski. Nyt siis kaikki tiet vievät 31.5. Kiskon kivimakasiiniin Salossa.

Näyttelyssä käyvät Sofian maalaukset ja Miran lasigraalit vuoropuhelua keskenään.

Sallin kädentaidot ovat vieneet keppihevostuotannon pauloihin. Netistä löytyi kaavat hevosen ompeluun, ja niinpä kepparitallin karsinoihin syntyy nyt uljaita ratsuja. Hiihtoharrastus ja oikea ratsastustoiminta vievät kyllä paljon aikaa, mutta aina keppihevosille hetki löytyy.

Sallin Cilla koiran huolto ja koulutus sujuu siinä sivussa, ja sanan mukaisesti leikiten. "Pieni amerikanpaimenkoira" on loputtoman innokas leikkimään ja oppimaan uusia asioita. 

Eikä niin pienikään.

Merin ja Jonin koirista nuorimmainen, Ukko, on kasvattanut pitkät koipensa entistäänkin pidemmiksi.