Ärjän paratiisisaarella, Oulujärven Havaijiksikin mainitulla, voi kohdata Suomen kesän koko ihanuudessaan. Lämpimänä päivänä voit upottaa varpaasi kuumaan hienojakoiseen hiekkaan ja pulahtaa sitten Oulujärven virkistäviin aaltoihin. Tasaista hiekkarantaa riittää auringonpalvojille, mutta saari tarjoaa myös mielenkiintoisia patikkapolkuja n. 5 km pitkällä ja leveimmillään kilometrisellä mantereellaan. Rannan tuntumassa on jokunen pieni mökki, mutta muutoin voit nauttia tämän asumattoman saaren erikoisesta luontoelämyksestä. Itse asiassa, käyskenteletkin omilla maillasi, sillä Ärjä on siirtynyt vuonna 2017 valtion omistukseen, ja nykyisin siis Metsähallitus hallinnoi tätä luonnonsuojelu- ja virkistysaluetta. 

Paikoitellen maisemaa elävöittää korkeat rantatörmät, joita kevyt lentohiekka muovaa jatkuvasti.

Maisema lentohiekan siivittämänä

Kirkkaassa rantavedessä pyrähtelee pikkukalojen parvia.

Laivamatka Kajaanin Kalkkisillan laiturista Ärjänsaareen on jo sinällään mielenkiintoinen kokemus vanhan höyrylaivan nostalgisissa tunnelmissa.

Höyrylaiva Kouta on valmistunut 1921. Aluksi se liikennöi Kajaanin ja Sotkamon välilliä, mutta siirtyi myöhemmin Uittoyhdistyksen hinaaja-alukseksi. Muutamien telakkavuosien jälkeen se on kunnostettu matkustajaliikenteen käyttöön 1986. Reittiliikenteessä Kouta toimii kesäisin heinäkuun ajan. Muina aikoina se on varatavissa tilauskäyttöön.

Laivamatkan aikana on tilaisuus ihailla upeita joki- ja järvimaisemia.

Mieleenpainuva retkikohde oli myös Kuhmon Kuusamonkylällä kesäisin toimiva Taidekahvila Vanha Pihlaja. Urho Kähkönen on arvostettu ja tuottelias kuvataiteilija, toiselta ammatiltaan puutarhuri. Vaikuuttava kädenjälki näkyy niin kahvilan seinillä kuin pihapiirissä.

Kuvaamishetkellä Urho Kähkönen kertoili taideuransa vaiheista ja asettumisestaan lapsuutensa kotitilalle. 

Olin nähnyt aiemmin Kähkösen maalauksia Ristijärven näyttelyssä. Silloin jo hämmästelin hänen taitoaan yhdistää utuinen valonhohde mystiseen värimaailmaansa. Hän kertoi lintujen merkityksestä elämässään, ja niinpä teoksista voi usein bongailla näitä vapauden airuita.

Hän on toteuttanut runsain määrin taidenäyttelyitä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Nyt hän kertoi aivan uudesta aluevaltauksesta. Hän oli saanut kutsun työstämään Oulun pääkirjaston edustalle valtavan, tuhansista kasveista koostuvan taideteoksen. Hanke on aivan ainutlaatuinen lajissaan, ja se tulee kokonaisuudessaan istutettavaksi ensi kesänä. Syyskesästä teos on valmis, mutta se kehittyy vielä lopulliseen muotoonsa seuraavien kahden vuoden aikana, kun kasvit saavuttavat lopullisen loistonsa. Mielenkiintoista! 

Taidokkaasti verhoillut vanhat huonekalut tuovat viihtyisyyttä kahvilan huoneisiin. Herkulliset kakut ja muut oman kotileipomon tuotteet kruunaavat tunnelman.

Tarjolleasettelun esteettisyys on mietitty kahvikuppeja myöten.

Puutarhan poluilla on ilo kävellä. Tänä keänä kahvila oli avoinna viikonloppuisin elokuun alkuun saakka. Ensi kesänä voi Oulun projekti viedä niin paljon aikaa, että kahvila ei liene vierailijoille auki ainakaan totuttuun tapaan.

Kasvihuoneessa kypsyy viinirypälesato.

Remontoitu kotitalo.

Yllätykseksemme piharakennuksista paljastui vielä antiikkiesineiden kirppari.

Kajaanin kaupunginkirjaston elokuun taidenäyttelyssä esittäytyy taiteilija Tuuli Vatula. Värikylläisten kukkataulujen tekstityksestä oli hauskaa herätellä henkiin vähäistä latinankielenosaamistaan.

Kajaanin keskustaan on avattu kesän aikaan pari uutta ravintolaa. Kesäkuussa aloitti vanhan kirjastotalon tiloissa, Brahenkatu 3:ssa, japanilainen ravintola Wu Kong. Tilat ovat hulppeat, ja ulkona on mahdollisuus syödä Rantapuiston tuntumassa näkymänä komea jokimaisema. Noutopöydän runsaasta tarjonnasta löytyy jokaiselle mieluisa wokkimenu, jota voi täydentää monipuolisesta sushivalikoimasta.

Heinäkuussa aloitti toimintansa Pioppo Eatery & Taproom Koivukoskenkatu 17:ssä. Ravintolan sisustus on hyväntuulisen tyylikästä. Silmä lepää näissä väreissä. Hyvän ruoan lisäksi ravintola tarjoaa runsaat valikoimat pienpanimotuotteita. Sotkamon Haapalan panimon lisäksi voi tutustua oluisiin mm. Oulusta ja Hailuodosta. 

Itsehän en lukeudu oluen ystäviin, mutta kotiinviemiseksi lähti salmiakilla terästetty olut. Juomanlaskijana minulla ei ollut tekniikka hallussa, vaan nähtiinpä sentään ainutkertainen olutvaahto lasissa. No, juoma oli ihan ok, ja ainakin siitä jäi kiva salmiakin jälkimaku makunystyröihin.

Kajaanin runoviikkoa vietettiin 3.-7.7. aikana, jolloin olin pois kotikaupungistani. Harmikseni jouduin jättämään tapahtuman väliin, mutta yritin hiukan korjata tilannetta suuntaamalla pyöräretken Rantapuiston Eino Leinon patsaalta (veistänyt Alpo Sailo) Paltaniemeen Leinon kotitalolle Hövelöön.

Eino Leino -talon pihassa sijaitsevan muistomerkin on valanut pronssiin kuvataiteilija Sofia Saari, joka on tänä kesänä pitänyt yhteisnäyttelyitä mm. tyttäremme Miran kanssa.

Yritin saada Einon innostumaan mukaan selfiekuvaan, mutta hän vaikutti kovin syventyneen omiin runollisiin mietteisiinsä. Toki kuitenkin lähetimme Sofialle kuvatervehdyksemme Paltaniemestä. 

.

Samalla reissulla käväisin, taas kerran, Paltaniemen kauniissa kuvakirkossa.

Olen viime aikoina tutustunut erityisesti Suomen kultakauden taiteilijoihin ja huomasinkin hautausmaalla, että Toivo Tuhkanen lukeutui tähän samaiseen taiteilijasukupolveen. Hän vietti viimeiset vuotensa Paltaniemellä maalaten ja opettaen. Asuipa hän osan ajasta Hövelössä harjoittaen tilalla maataloutta. Useissa suomalaisissa kirkoissa on nähtävissä Tuhkasen maalaamia alttaritauluja, kuten esimerkiksi Kajaanissa, Kalajoella, Kuhmossa, Paltamossa jne.

Tietysti retket lähi metsiin ja vaarojen rinteille ovat aina innostavia.

Tämä hopeakylkinen kelo uhmaa Oulujärven vihurituulia Paltaniemen uimarannan tuntumassa.

Huolella kudottu hämähäkinseitti kimalteli aamuauringon säteissä. Valitettavasti kimallukset jäivät väreilemään kudelmalle, kamera tyytyi arkisempaan otokseen.

Näissä portaissa on joskus kuljettu ahkerasti - hyvin kauan sitten.

Marjareissut ovat luku sinäänsä.

Kaupunkipuistoissakin on kaunista.

Ystävän upeita gladijoluksia. 

Oman parvekkeen ilmatilan herruus on luovutettu tomaatille.

Söpöjä nämä pikku tomaatit.

Kaikenlaista pientä inisijää ja pörisijää on tullut ulkoillessa vastaan, mutta onneksi tämä jäärä jäi ainoaksi lajissaan tälle kesälle.

Kymmenkunta sitruunaperhosta tutki innokkaasti keltakukkaista, ehkä maitiaisten sukuun kuuluvaa kasvia.

Lokkiperheellä on ilmeisesti ollut pesä kerrostalon katolla keskellä kaupunkia. Nyt pitäisi lokinpojan opetella elämää katuliikenteessä.

Näinä nykyisinä levottomina aikoina on lohdullista tavata rauhankyyhky työssään kotikaupungin asfalttiviidakossa. 

Yksinhän ei tässä maailmassa taida saada paljoakaan aikaiseksi, joten on haettava yhteistyökumppaneita. Kaverin sulkapeitteen värillä ei silloin ole väliä.

Auringonnousussa on positiivista energiaa.