Kesäkaupunki Naantali tarjoaa herkullisia hetkiä kaikille aisteille. Keskeisellä paikalla Naantalin vanhaa kaupunkia sijaitsee Galleria Taidehuone. Ovi avautuu suoraan neljän taiteilijan loihtimaan ihmeen ihanaan Salaiseen puutarhaan.

Sisään astuessa eteen avautuu satumainen näky värimaailmaltaan täydellisesti toisiinsa sointuvista Sofia Saaren öljyvärimaalauksesta ja Marja Hepo-ahon suupuhalletuista lasilinnuista. Lintuja lähemmin tarkasteltaessa paljastuu salaisuus, että ne toimivat myös kukkopilleinä, tässä tapauksessa tietenkin satulintupilleinä. Siis Marja on yhdistänyt lasitöihinsä myös keramiikkaa.

Mira Ollilan sirot, metallilangasta roikkuvat, yhden kukkasen suupuhalletut maljakot.

Sofian ja Miran töiden vuoropuhelua.

Suvi Pulkkisen kauniita maljakoita.

Marjan huikean hauskoja sieniä.

Ballerinojen tanssiaiset ruusumetsässä.

Marja muotoili lampputyönä söpön pöllön avajaisyleisön iloksi. Taiteilijat lupasivat työstää helmiä ja eläinhahmoja edelleen näyttelyn yhteydessä.

Saimme kuulla Sini Koskelaisen taiturimaista äänenkäyttöä lintukonsertossaan. Hänen luomansa äänimaisema täydensi upeasti Salaisen puutarhanäyttelyn avajaisillan tunnelman.

Taiteilijat vasemmalta: Suvi Pulkkinen, Sofia Saari, Mira Ollila ja Marja Hepo-aho. Edessä museonjohtaja Anne Sjöström, joka avaussanoissaan kertoi olevansa hyvin otettu tästä näyttelykoknaisuudesta.

Mieleenpainuvat avajaisseremoniat päättyivät illan tullen, mutta jääpalaruusut kukoistivat myöhäiseen iltaan. Teokset toki ovat edelleen ihailtavissa 21.7. saakka.

"Tyttö ja lokki" Naantalin illassa (ikäänkuin teema ja muunnelmia aiheesta "Poika ja varis"  Akseli Gallen-Kallelan tuotanntoa mukaillen).

Salli on innokas luontokuvaaja, ja näinpä tuli upea lokkiotos ikuistettua Sallin kuvagalleriaan.

Naantali on aivan ihastuttava kesäkaupunki.

Hattaraiset ruusunkukat paistattelevat päivää kirkon seinustalla.

Ravintola 450 astetta on valittu maailman 16. parhaaksi pizzeriaksi.

Herkullisen näköistä ja hyvää!

Cafe Antoniuksessa tapasimme nuoruudenystäväni kanssa yli viidenkymmenen vuoden jälkeen. Jutut jatkuivat siitä mihin viimeeksi olimme jääneet. Ihanaa huomata, että ystävyys voi säilyä entisillään vuosikymmenten läpi.

Oikea runsauden sarvi on tämä kahvila, joka esittelee oopperalaulaja Aatos Tapalan (s.5.5.1940) uraa ja hänen rinnallaan kolme vuosikymmentä kulkeneen Lilja Ahtiaisen yhteisten muistojen kokoelmaa.   

Galleriakierros jatkui Helsinkiin osoitteeseen Storenkatu 42-44. 

Miran teos, Luottamus, on esillä Lumo -näyttelyssä 29 muun taiteilijan töiden rinnalla.

Yllättäviä taiteilijatapaamisia. Mira kollegansa, Sirpa Heikkisen seurassa.

Entiset oululaiset koolla isommastikin.

Täälläkin oli väkeä tungokseen asti. Ulkona odotteli väkeä vähintään saman verran.

Ateneumissa on esillä kattava Eero Järnefeltin töiden näyttely. Olen viime aikoina tutustunut muutamien ns. Suomen kultakauden (1880 - 1910) taidemaalareiden suuriin näyttelyihin. Katsaus on sisältänyt Eero Järnefeltin lisäksi Akseli Gallen-Kallelan ja Albert Edelfeltin tuotantoja. Tuolloin aikaa leimasi toisaalta sortokaudet ja toisaalta vahva kansallinen herääminen. Tuon ajan taiteessa ovat esillä kotimaa, sen ihmiset, luonto ja historia. On ollut mielenkiintoista huomata eri taiteilijoiden teemojen samankaltaisuuden lisäksi myös yhteneväisyyttä kädenjäljessä, kumpuavathan heidän vaikutteensa usein samoista taideopinnoista, kuten pariisilaisista ja pietarilaisista opinahjoista. Kuitenkin jokaisella heistä on oma vahva taiteilijaidentiteettinsä.  

Taiteilijan poika, Heikki Järnefelt.

Kolin kansallismaisema on innoittanut useita tuon ajan taiteilijoita.

Teos "Raatajat rahanalaiset" on kuvaus kaskenpoltosta.

Vesileinikki.

Larin Paraske oli monille tuon aikakauden taiteentekijöille tuttu inkeriläinen runonlaulaja.

Järnefeltin teoksissa on usein kuvattuna suomalaisia merkkihenkkilöitä, kuten tässä Mannerheim.

Jean Sibelius.

Tähän HUS:n professorin, Ali Krogiuksen (1864 - 1939), muotokuvaan liittyy sympaattinen tarina. Näin kerrotaan, että kuvassa poikaa hoivaavan hoitajattaren mallina on toiminut nykyisen Suomen arkkiatrin arvonimeä kantavan, professori Risto Pelkosen, sairaanhoitaja äiti. 

Herkkääkin herkempää kevätvehreyttä.

Ja sitten siirrytäänkin jo nykyiseen kotikaupunkiini, Kajaaniin. Taidemuseossa on esillä pitkän taiteilijauran tehneen Pauno Pohjolaisen töitä.

Teokset koostuvat usein rouhealla otteella työstetystä massiivisesta puusta ja pysäyttävistä värikontrasteista.

Teoksille on ominaista kolmiuloitteinen veistoksellisuus. Osien yhdistely puutapeilla antaa töihin jännittävän lisämausteen.

Pohjolainen ei säästele väreissä.

Tämä teos on todennäköisesti veistetty yhdestä puusta. Joihinkin kohtiin on kylläkin käytetty "paikkamateriaalia", kun puun muoto ja taiteilijan näkemys eivät ole aina kohdanneet. Teoksen nimi on Veden peili. Kuvajaisen väreily on hyvin aistittavissa puuveistoksesta.

Merille ja Jonille vielä erityis extra kiitokset, kun saatiin asustella teidän viiden tähden all inclusive majoituksessa.

Ukosta on kehittynyt tyylikäs whippetnuorukainen.

Pihan mahtavaa pensasmustikasatoa kypsyttelimme aina kun ennätimme ;) 

Kotiin tultuamme yllätyin toteamaan, että neljän päivän lomareissulta oli kertynyt 1828 ajokilometriä. Mutta mikäpä on ajellessa Suomen suvessa, varsinkin kun säätkin sattuivat olemaan kovin suosiolliset.