Ennätimme Sallin kanssa Oopperan kummituksen viimeisimpiin näytöksiin Suomen kansallisoopperan näyttämöllä. Kautta aikojen maailmalla suosituimpiin musikaaleihin lukeutunut teos on ollut myös Suomessa toteutettuna versiona varsinainen kassamenestys. Esitykset loppuvat valitettavasti jo 23.10. Teos on upea elämys tietysti musiikillisellta anniltaan mutta myös kotimaisin voimin tehtyinä laulusuorituksina. Myös lavasteet ja valosuunnittelu yltävät paikka paikoin aivan huikeisiin näkymiin. Fantomin roolissa esiintyi Kewin Greenlaw ja Christinenä Emma Kajander.
Seuraavat pari kuvaa ovat käsiohjelman satoa.
Esityksen lopussa yleisö puhkesi valtaisiin suosionosoituksiin.
Mira on balettiuransa jälkeen ollut toisinaan mukana tanssillisissa tehtävissä oopperan puolella. Backstagella tulimme ikuistetuiksi kolmen sukupolven perhepotrettiin.
Väliajalla tavattiin tuttuja oopperan herkkujen äärellä.
Kiitoskukkasia kotiinviemisinä.
Miran kotiovella on jo merkkejä uudesta aluevaltauksesta.
.
Toinen toistaan sykähdyttävämpiä teoksia on syntynyt vauhdilla. Virallisesti juhlat Miran lasiartesaaniksi valmistumisesta ovat odotettavissa vuodenvaihteen tietämillä.
Sallin pikku koira on kasvanut jo isoksi, vaikka rodultaan onkin pieni amerikan paimenkoira!
Merin ja Jonin koirilla avautuu kotiovelta mahtavat ulkoilualueet.
Muuten, tuoreimmat uutiset Kreikasta 20.10. kertovat, että Merin päävalmennuksessa oleva Aida ryhmä Tapanilan Erän joukkuevoimistelijoista on voittanut kultaa omassa sarjassaan. Isot Onnittelut heille! Melkeimpä olisi torilla tapaamisen paikka! ;)
Tilaisuuden tullen Väiski kömpii aina yöksi mummin kainaloon.
Meri taikoi terveeliset aamupalat, ja "barista" Joni treenasi varhaiseen aamuun lähes täydelliset cappuccino kuviot.
Kajaaniin sain mieluisan vieraan, Soili siskoni, jonka kanssa käytiin hämmästelemässä Oneviolin taiturimaista viulumusisointia. Lontoon Royal College of Musicista valmistunut Pekka Niemi esiintyi yksin näyttämöllä viulunsa kanssa, mutta hän oli etukäteen rakentanut taustamusiikiin jopa tuhatkin raitaa säestämään itseään. Videokuvista saattoi seurata "orkesterin" eri soittosuorituksia.
Tämä kuva on Oneviolinin mainossivuilta.
Viulumusiikin innoittama kahvihetki.
Sokerina pohjalla, tai jos käännetään sanonta hevosten maailmaan, niin porkkanana pohjalla oli reissu Sallin kanssa Tallinnaan seuraamaan kansainvälistä Horse showta, suurta hevosurheilun tapahtumaa.
Mukana oli myös suomalaisia ratsastajia. Tiukalla kannustuksella ja vahvalla myötäelämisellä saatiin Petra Heikkinen Hurby hevosellaan oman sarjansa ykköseksi. No, ratsukko taisi kuitenkin tehdä ihan kaksistaan päätyön tähän suoritukseen.
Suomalainen voittajakaksikko.
Kisaranneketta ei heti poisteta.
Unibet -areena hevosnäyttämönä.
Hotellissa ei juurikaan ennätetty loikoilla.
Uutta ja vanhaa Tallinnaa ikkunanäkymänä.
Hotellin kuntosali kyllä testattiin.
Komeat näkymät kerroksesta 26 kannustivat meitäkin hyviin suorituksiin.
Tallinnalainen lokki saatteli meitä laivamatkalla kotisataman suuntaan.
Tässä lähestytään jo Suomen rannikkoa.
Ystävän valtavista auringonkukista riitti kohennusta myös meidän kodinsisustukseen.
Yöpuulle mennessään aurinko kokeili iltaruskon sävyiksi vastaväriparia, oranssia ja sinistä. Kovin oli onnistunut valinta tämä!
Kajaani on kaunis kaupunki, ja kun maisemaan lisätään valikoidusti muutama ripaus syksyisestä väripaletista, niin...
Minun suosikkirauduskoivuni syysväreissä.
Helsingin reissulla sain nimipäivälajaksi ihanan kasveilla värjätyn silkkihuivin. Kaunis lahja vei ajatukset syksyisen karpalosuon rahkamättäille. Oli ilo myös tutustua huivin tekijään, Reetta Tornensikseen. Hän on saamelainen nuori monilahjakkuus. Hän on valmistunut maisteriksi Oulun yliopistosta ja on ennättänyt pitää useita taidenäyttelyitä modernien saamenkäsitöidensä pohjalta sekä kotimaassa että ulkomailla. Reetta on mukana saamelaisneuvoston toiminnassa ja hänet on juuri valittu uusiin työtehtäviin Inarin saamelaismuseo Siidaan. On todella mielenkiintoista seurata hänen tulevaisuuden polkujaan ja visioita saamelaiskulttuurin saralla.
Kommentit