Tämä saintpaulia on uskomattoman kiitollinen kasvatettava. Toiset santut torkkuvat vieressä mikä mitenkin, mutta tämä jaksaa puskea kukkaa läpi koko vuoden.

Viime viikolla sai päiväkodin vuodenaikapuu jouluvalot. Omenasato oli ennätetty kerätä ennen pakkasten tuloa. Pian puuhun lehahti joukko nälkäisiä punatulkkuja. Onneksi lasten taikasauvoja ei oltu jaettu vielä koteihin, niin onnistuttiin muuttamaan omppupuu pihlajaksi.

Punatulkut kiittivät marjatarjoilusta nokkapielet hymyssä.

Myöhemmin puun oksille leijaili kevyttä pakkaslunta. Siinä vaiheessa oravat katsoivat viisaammaksi lähteä rakentelemaan itselleen lämpimiä talvipesiä. Oravien joukkomuutto sattui hyvään saumaan, kun tiedetään niiden taipumukset nakerrella kaikkea tielleen osuvaa. Nimittäin, eräänä päivänä huomasimme, että puuhun oli ilmestynyt pikkuruisia paketteja.

Paketteja oli kaiken kaikkiaan 24. Siitä arvasimme, että olimme saaneet puuhumme joulukalenterin. Ensimmäistä kääröä availlessa huomasimme, että tonttuhan se tietysti oli ollutkin asialla. Tonttu Tomera oli sujauttanut mukaan pienen kirjeen lapselle, jolle paketti oli osoitettu.

Joulutunnelma on jo virittymässä.

Sirkusväki on vähitellen pakkailemassa rekvisiitat vaunuihinsa, ja siirtynevät muille paikkakunnille. Ennätimme kuitenkin hyödyntää aiheen talon yhteisessä laulutuokiossa, jolloin muutkin lapset pääsivät osallistuman sirkushahmojen toteutukseen.

Jossakin pelleparturissa oli lakaistu  hiuskiehkurat talteen, ja meidän pellet sonnustautuivat uusiin kampauksiinsa. Myös meidän saksikäsisilppurit olivat olleet vauhdissa, ja tuotosta hyväksikäyttäen saatiin seinälle mukavaa abstraktista taidetta.

Sirkuskuvastoa.

Klovnin elämä näyttää olevan melkoista tunnemyrskyä. Hänelle sattuu jatkuvasti kaikkenlaista kolhua, josta voisi saada aikaan vaikka kuinka suurta porua. Aina hän kuitenkin kokoaa itsensä ja on taas valmis jatkamaan sinnikästä yritystään pysytellä "tolpillaan". Itse olen työni puolesta jatkuvasti mukana pienen ihmisen tunnehallinnan opastamisessa. Toisaalta olen ollut 25 vuotta mukana esitystoiminnassa, jossa ollaan aina tekemisissä esiintymisjännityksen ja kovan treenijakson aiheuttamien paineiden kanssa. Urheiluvalmennuskirjallisuudessa on hyviä ohjeistuksia aiheeseen. Tutustuin viime vuonna julkaistuun kirjaan, jossa muistutettiin taas kerran tosiasiasta, että tunnehallintaa voi todellakin oppia. Useinhan me ihmiset ajatellaan että "minä nyt vaan olen tällainen, minkäpä tälle voi". Tässä muutama sana mielenkiintoisesta aiheesta:

Tunneosaaminen on taitoa asettua toisen ihmisen asemaan ja tiedostaa hänen tunteitaan ja motiiveita. Sellainen onnistuu, jos on perillä omien tunteiden mekaniikasta, miten omat tunteet vaikuttavat kanssakäymiseen ja päätöksentekoon. On opittava tunnistamaan esim. keskustelutilanteessa kenen tunteista on milloinkin kysymys. Kielteiset tunteet voivat peittää alleen varsinaisen asian, jolloin keskustelun hyödyt vaarantuvat. Kielteisiä tunteita ei tarvitse välttää, ne vain eivät saa päästä määräävään asemaan. Tutkimusten mukaan on todettu, että henkilöt, jotka ymmärtävät toisten ihmisten sanattomiakin viestejä ovat tasapainoisempia, pidetympiä ja herkempiä kuin muut.

Peustunteita on kuusi: ihmettely, rakkaus, viha, halu, ilo ja suru.Tunteet luokitellaan viiteen ryhmään:

1. Puolustavat tunteet

Puolustavia tunteita ovat viha, pelko ja kateus.

2. Paljastavat tunteet

Paljastavia tunteita ovat esim. häpeä ahdistus neuvottomuus.

3. Tasapainotunteet

Tasapainotunteet onni, ilo ja tyytyväisyys pääsevät esiin, kun puolustavat ja paljastavat tunteet saadaan väistymään. Esimerkiksi viha ja häpeä voivat olla onnen kokemisen esteenä. Vastaavasti ilo on mahdollinen, kun tieltä onnistutaan  poistamaan pelon ja ahdistuksen tunteet. Kateus ja neuvottumuus ehkäisee tyytyväisyyden tunnetta.

4. Kulttuuritunteet

Kulttuuritunteiden eteen yleensä joudutaan tekemään töitä enemmän. Näitä tunteita ovat avoimuus, kunnioitus, rohkeus, nöyryys, kiitollisuus ja hartaus.

5. Rakkaustunteet.

Kaikissa tunteissa on sisällä rakkauden tunteita joko voimakkaina tai vähäisinä.

Ihmisen on siis syytä pyrkiä välttämään  paljastavia ja puolustavia tunteita jo pelkästään omankin hyvinvointintinsa vuoksi. Opettelemalla tasapainotunteiden haltuunottoa ollaan jo hyvällä alulla vuorovaikutustaidoissa. Ensimmäisessä tunneoppimisen vaiheessa pyritään tunnistamaan ja nimeämään eri tunnetiloja. Sen jälkeen voidaan tutkia miten erilaiset tunteet vaikuttavat suoritukseen. Esim. voi todeta miten väsyneenä ja ärtyneessä mielentilassa työt eivät suju yhtä jouhevasti, kuin hyväntuulisena. Seuraavaksi voikin ryhtyä kokeilemaan omaan mielentilaan vaikuttamista. Siinä on hyvänä apuna ns. itsepuhe, jossa pyritään korjaamaan virheellisiä ajatusmalleja. Esimerkiksi, kun huomaa ajattelevansa: "Olen väsynyt enkä saa tätä tehtävääni suoritettua", on syytä etsiä parempi ajatusrakenne. Siinä tilanteessa ehkä voisi ajatella, että: "Väsyttää kyllä, mutta teen tämän työni ensin ja sitten huilaan. Tehdystä työstä saan vielä hyvän mielen".

Tunteiden suhteen on hyvä muistaa, että ne ovat omia tulkintoja tilanteista. Jonkun mielestä esiintyminen aiheuttaa pelkoa ja jännitystä, kun toinen voi kokea saman tilanteen mielenkiintoisena ja innostavana, kun taas jonkun mielestä esiintyminen on pelkkää tylsää rutiinia. Omia tunnetulkintoja on hyvä toisinaan kyseenalaistaa.

Pieni lapsi ilmaisee tunteitaan paljolti koko kehollaan. Hän voi hyppiä riemusta, potkia suuttumuksesta tai muuttua yliaktiiviseksi tai vetäytyväksi. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja lasta tuleekin auttaa sanoittamaan tunteitaan. Yhdessä nimetään tunteita ja miettitään miten eri tunteiden kanssa voisi toimia. Tunneoppiminen on pitkä prosessi, mutta on lohdullista muistaa, että aina, kun lapsen tunteet kuohahtavat ollaan tärkeiden oppimiskokemusten äärellä.

Marraskuunkaktus oli lukenut kalenterinsa huolella ja aukaisi kukkansa aivan oikeaan aikaan.

Muistattehan tarinan minun pienestä granaattiomenapuustani. Kesällä se taass kasvoi komeasti, mutta syksyllä, mitään varoittelematta, tiputti lehtensä kokonaan. Ajattelin sen kyllästyneen minun satunnaisiin hoitoihini ja lähteeneen sielunvaellukselle parempiin olosuhteisiin lämpimämpiin maihin. Leikkasin varren poikki, mutta en raskinut heittää sitä vielä menemään. Mutta, katsokaa nyt kaikki hyvät ystävät, eikö se näytäkin kasvattaneen haaralatvan! Siis monet kerrat olen yrittänyt saada sen haaroittumaan, ja aina yhtä huonoin tuloksin. Samaa tuntuvat valittelevan muutkin granaattiomenan kasvattajat. Tästä lähtien hoidan omppuani tarkasti ja hellyydellä :)

Joulukorttikierrätystä.

Vaihtuvia värisävyjä merenrantamaisemassa.