Helsingin keskustassa, Lasipalatsin tiloista, löytyy kiinnostava taidemuseo, Amos rex. Se jatkaa ansioitunutta Amos Andersonin museoperinnettä. Syyskuussa avattu teamLabin näyttely on saavuttanut hetkessä valtavan suosion, ja lippuja voi joutua jonottamaan tuntikausia. TeamLab on japanilainen n. 500 hegen ryhmä, joka luo taidetta digitaalista teknologiaa hyväksikäyttäen. Ryhmä koostuu taiteilijoista, koodareista, insinööreistä, arkkitehdeistä, matemaatikoista jne. Digitaalisesti on onnistuttu luomaan tunnelmia veden virtaamisesta, hyökyaalloista ja monenlaisista muista luonnon- tapahtumista. Näyttely soveltuu mainiosti myös lapsille, ja niinpä suuntasimmekin kulkumme sinne seitsemän vuotiaan  tyttärentyttäreni kanssa. 

Yksi peiliseinäinen labyrinttitila heijasteli liikkuvia värikkäitä graffitityyppisiä kuvioita. 

Kuvioita koskemalla tai tallaamalla saattoi kuva-aiheen saada monistumaan tai katoamaan.

Oli myös mahdollisuus värittää uusia hahmoja, jotka skannaamalla ilmestyivät seinille ja lattioille. Sitten vain etsimään omia piirroskuvia ja niitä monistamaan.

Jos krokotiilejä kovin tallottiin, ne lopulta kuolivat.

Nämä valopolut syntyivät, kun varislinnut jahtasivat toisiaan. Linnut muutuivat kukiksi törmäiltyään toisiinsa tai ihmisiin. Tämä installaatio on jatkuvassa muutostilassa eikä aivan samaa kohtausta voi nähdä uudestaan.

Yksi näyttelytiloista oli varattu veden virtaukselle. "Vesipartikkelit" nousivat lattiatasosta ylöspäin kohti katossa olevaa pyörrettä. Katsoja seurasi tapahtumaa lattialle asetetuilla patjoilla maaten. Me, Sallin kanssa, koettiin näkymä välillä avaruudelliseksi, jolloin tähdet näyttivät syöksyvän kohti mustaa aukkoa. 

Yhden näyttelyhuoneen seinustalla velloi vaahtopäinen merimaisema.

Kolmiulotteinen kuvatekniikka loi konkreettista vaikutelmaa aaltojen liikkeestä.

Museon tiloista löytyy myös 1900-luvulla vaikuttaneen arkkitehdin, Sigurd Frosteruksen, taidekokoelmille omistettu sali. Frosterus itse oli toteuttamassa mm. Helsingin Stockmann -tavaratalon arkkitehtuuria. Hän vaikutti myös monipuolisena kulttuuripersoonana helsinkiläisessä taide-elämässä. Suomalaisten taiteilijoiden lisäksi kokoelmaan sisältyy paljon eurooppalaisten nimekkäiden maalareiden töitä. Sallin kanssa etsittiin mieluisimmat taulut. Kumpikin pidettiin tästä katukahvilan leppoisasta tunnelmasta.

Lokakuinen kaupunkimaisema Helsingissä tarjosi myös värikylläisiä näkymiä.

Tuuliset päivät varistelivat vaahteran lehdet  kauniiksi "maaruskaksi".

Pensaista oli löydettävissä mitä ihmeellisempiä värisävyjä.

Myös omalla pihalla oli tänä syksynä kaunista ruskaa ylen määrin. Tänä vuonna pääsin nauttimaan pitkästä ruska-ajasta, kun ensimmäiset syysväritykset tavattiin jo syyskuun alussa Ruotsin puolella Kiirunan ja Abiskon tunturiylängöillä. Ja nyt vielä viimeiset ruskahetket, lokakuun lopussa, Helsingin reissulla.

Punakanelipuun yläoksilta ei itse yllä poimimaan viimeisiä omenoita. Riehakas naakkaparvi lehahti suurieleisesti ja isolla metakalla avustustöihin. 

Välillä naakat siirtyivät hetkeksi rauhoittumaan naapurin katolle.

Helsinki -reissulla piipahdin tietenkin myös oopperatalolla vilkaisemassa tarjontaa. Väriä löytyi heti pihapiiristä.

Töölönlahden vastarannalla talot kylpivät myös ruskan loistossa.

Illan hämärtyessä Linnanmäen neonvalot heräsivät vähitellen henkiin.

Illan tanssiteokset käsittivät ranskalaista tarjontaa. Suomalaislähtöisen Carolyn Carlsonin teos, Pneuma, sisältää tunnelmakuvia ilmasta ja unista perustuen ranskalaisen runoilijan teokseen. Tanssi ei varsinaisesti kuljeta tarinaa sisällään, vaan koostuu monista intensiivisistä hetkistä. Itse hahmotin teoksesta kuitenkin jonkinlaista näkymää  ilmastonmuutoksen tapahtumista. Lopuksi joutuikin lähes ainut rekvisiitta, rannalla häilyvä puu, vetäytymään savujen saattelemana jonnekin kaukaisuuteen. Esitys vei aika-ajoin mukanaan hyvinkin vaikuttaviin tunnelmiin, osin myös musiikkinsa ansiosta. Ajallisesti esitystä tiivistämällä olisi tunnelma pysynyt vielä paremmin koossa. 

Toinen teos oli Serge Lifarin käsialaa 1900 -luvun puolivälistä. Suite en blanc sisältää joukon virtuoosimaisia esityksiä balettitekniikan huipulta. Tanssit ovat päätä huimaavan taidokkaita ja tanssijoiltaan huippuosaamista vaativia suorituksia, mutta jäävät ehkä juuri siksi hieman etäisiksi. Molemmat näytökset olivat kuitenkin omalla tavallaan kerrassaan hienoja. Molempien teosten värimaailma oli valkoisen skaalasta, mikä tasapainotti mukavasti tätä muutoin niin ylenpalttista värien ilotulitusta. 

Toki oopperatalostakin väriä löytyy.

Sisätiloissa paloi lyhdyissä punainen loimu.

Alalämpiössä loisti itse värikkyyden mestari, Jorma Uotinen. Meneillään oli illan tanssiteosten suora striimaus nettiin ja Yle Areenaan. Ja siis, väliajalla oli hasteltavana suomalainen tanssilegenda, koreografi ja entinen kansallisbaletin johtaja omassa kuplivassa persoonassaan.

Väriä löytyi myös väliajan kattauksista.

Olin Helsingissä dogsitterin tehtävissä, kun isäntäväki oli laskettelureissulla. Molemmille pojille sattui synttärit tuolle ajalle. Basenji, Pico täytti 14 vuotta ja whippet, Jekku 9 vuotta. Pico yritti viestittää, josko voisin lopettaa selfieitten oton, että päästäisiin käsiksi/kuonoiksi ateriaan. Jekku kuitenkin halusi yhden kunnollisen synttärikuvan: "Onko mun häntä nyt hyvin?" 

Tarjoilut oli courmettasoa, niin ainakin purkin teksteissä luvattiin. Näytti maistuvan.

Minun juhla-ateriani.

Lahjavartiointia.

Jekku syysmaisemassa.

Askartelun puolella näyttää nyt olevan kuuminta hottia valotaulut. Pitihän minunkin sellainen viritellä. Pingotin kuvion vanhasta paidasta taulun kehyksiin ja kiinnitin led valot taakse.

Itävallantuliaisena sain suuren joulukalenterin. Suunnittelen jo valoja tähänkin kaupunkimaisemaan. Ongelmaksi nousee vain miten maltan olla syömättä suklaita ennen joulukuun ensimmäistä päivää. ;)

Montenegrosta tyttären perheelle tuotu tuliainen näyttää kauniilta nyt, kun kynttilä on sytytetty

Marraskuun sopii tulla, marraskuunkaktus on valmis.