Hienoa, tänä kesänä juhannusruusu ajoitti kukintansa täsmälleen oikeaan ajankohtaan, mittumaariin!
Omenapuut ovat kukkineet jo aikaisemmin keväälä. Monta kukkaa enempää ei olisi ehkä mahtunutkaan tähän valkeakuulaaseen.
Tämä omppupuu tuli säilöttyksi takkapuina. Se on kasvanut oman pihapuumme siemenestä ja oli yli 3 m pitkä. Viime kesänä se kantoi jo paljon hedelmää, mutta maku jäi heikoksi, kuten usein pihapuun siemenlisäyksissä tahtoo käydä. Kauniisti se kuitenkin kukki hauskannäköisillä pyöreillä kukkatertuilla. Hmm... voi olla, että ennen puun polttamista kokeilen sahata oksista pikku viipaleita, joista voisi liimata vaikkapa taulun kehykset.
Alppikärhö puski myöskin valtavat määrät sinistä tähtikukintoa.
Siperianunikko on hauska kasvi, josta on vaikea sanoa onko se perenna, 2-vuotinen kasvi vaiko 1-vuotinen. Eri tietolähteissä veikkaillaan noita kaikkia vaihtoehtoja. Oma kokemukseni ei anna juurikaan varmempaa näkemystä. Joka kevät saa hämmästellä, mistä tämä kasvi taas putkahtelee esiin. Harvoin sen kuitenkaan löytää sieltä minne sen on suunnitellut ja toivonut asettuvan.
Siperianunikoita on monen värisiä, mutta valkoinen on näköjään poistunut pihavalikoimastani. Joskus joukossa saattaa olla kerrottu kukka, mutta en ole koskaan onnistunut monistamaan samanlaista yksilöä kypsyneestä siemenkodasta.
Kartanopioni on kukkiessaan aina yhtä ihana.
Akileija pitää myös hyvin huolta jälkikasvustaan. Siemenistä kasvavat kukat voivat olla yllätyksellisiä mutta eivät aina välttämättä kauneusarvoiltaan alkuperäisen veroisia.
Atsaleia on ollut tänä keväänä harvinaisen niukkailmeinen. Hyvä kuitenkin että on sentään hengissä. Viime talvi oli monille kasveille varsin haasteellinen. Ympäri Suomea on kuulunut puhetta, että esimerkiksi monet ruusut ovat kadonneet kukkapenkeistä samoin kuin vuorenkilvet, syysleimut ja monet muut. Omasta pihasta katosivat toistakymmentä vuotta upesti kukkineet lamoruusut. Ne olivat niin helppohoitoisia, etten uskonut niiden voivan kompastua koskaan mihinkään. Harmillinen menetys.
Inkiväärini taitaa joutua siirtymään avaran taivaan alle ulos, sillä sisätiloissa sen pää kopsahtaa kohta kattoon. Olisi mielenkiintoista tietää mitä purkin sisällä tapahtuu, vai käyttääkö se hyväkäs kaiken energiansa tuon vihreän seipään kasvatukseen. Pituutta kasvilla on jo 122 cm.
Kiinanruusupurkissa on taas uutta elämää. Arvelisin sen olevan taatelipalmun alun. Ihan varma en asiasta ole, sillä purkkeihin tulee tiputeltua kaikenlaisia siemeniä koeviljelyyn.
Nyt, kun meidän taloudessa eivät enää koiran pavut kuulu kenenkään ruokavalioon, on iso ruoan säilytysastia joutunut minun sekalaisten askartelutarvikkeitten (helmiä, nappeja, pitsejä, purkkeja, kananmunakoteloita...) varastoksi. Piti vähän tuunata purkkia siistimpään muotoon.
Pari käytöstä poistunutta vaatepartta pääsi uuteen virkaan.
Askartelupalstoilla on värkkäilty postikortteille säilytyslokerikoita. Kokosin oman versioni, ja lopputuloksesta tuli vähän ehkä gootti. Kirjassa on punaiset kannet ja mustat sisäkannet sekä lisäksi mustia välilehtiä. Kortit saavat luvan tasapainottaa tunnelmaa, sikäli kun niitä voi juuri saadakaan, terkut kun nykyään pyrkivät tulemaan enimmäkseen digitaalisessa muodossa.
Kommentit