Hieno juttu tuo, että meillä joulu osuu vuoden pimeimpään ja usein myös hyytävän kylmään ajanjaksoon. Mukavasti tätä taven ankeutta kuluu kynttilöiden lämmössä ja kinkun, joululohen ja suklaiden vahvalla energialla.  

Meidän perheen joulu vietettiin tällä kertaa Ukkohallan kirpeänkauniissa talvimaisemissa. Pakkaslukemat liikkuivat 10 - 25 miinusasteen välimaastossa, mutta reipas ulkoilu ja paluu takkatulen loimuun pitivät mielialan vähintäänkin yhtä paljon plussan puolella. Aurinko teki parhaansa kiivetäkseen ylös vaaran rinnettä, mutta sillä yrityksellä ei vielä lämpötiloja korjailla, valoisuutta sentään hieman. Seuraavassa kuvassa aurinko on juuri nousemassa.

... ja melkein onnistui kiipeämään vaaran laelle

...mutta sitten hups, putosikin jo rinteeltä alas.

Ukkohallan saunamaailma tarjoaa toki monenlaisia lämmittelymahdollisuuksia erilaisilla saunaversioillaan. On höyry-, infrapuna, terva- jne.saunaa, ja porealtaassa voi rentoutua niin sisällä kuin ulkonakin. Jos tarkenee, niin voi pulahdella myös tässä avannossa.

Jääpuikkoja tervasaunan räystäällä.

Parvekkeella juhlavalaistus. Järven toisella puolella "sataa" laskettelurinteeseen uutta lunta. 

Pakkanen maalaili parvekkeen ikkunalasiin kauniita jääkukkia.

Tämä "taidekuva" on peräisin Hepokönkäältä, kun siellä käydessämme kaamoksen sininen hetki pääsi meidät yllättämään.

Jekua nolotti, kun se tuli aukaisseeksi oman pakettinsa etukäteen.

Lumikissa vai se paljon puhuttu uhanalainen lumileobardi?

Nuoriso-osasto viihtyi hyvin rinteessä, sen sijaan me, iäkkäämpi siipi, katsoimme, että koirat (whippet ja basenji) tarvitsevat myös seuraa lenkkipoluille (ehkä viisasta, kun on sentään useampi vuosi kulunut rinteessä rymyämisestä).

Kissalla kuin kissalla on tunnetusti hyvä hyppytekniikka.

Lämpimän syksyn ansiosta pystyimme säilyttämään pihaomppujamme pitkään ulkovarastossa, ja niinpä ne pääsivätkin koristamaan joulupöytää. Myös maku oli niissä tallella. Koskaan aikaisemmin emme ole saaneet omenoita säilymään jouluun saakka.

Sain joululahjaksi raakasuklaan valmistuspaketin. Tulokset ovat tässä. Tietysti tällaisen herkkusuun makuun piti hiukan lisätä sokeria. Namskis - tosi hyviä!

Tässä vielä kuva muutaman vuoden takaa, kun sain lahjaksi valtavan Toblerone -pakkauksen. Rasian sisällä oli 4.5 kiloa painava kokonainen suklaatanko. Pakkausta avatessa taisi hymyni levitä korvasta korvaan. Palasen irrottamiseksi tarvittiin kyllä melkein moottorisahaa.  

Omenoittemme edelleenjalostuksen seurauksena ystävät ovat saaneet tämän näköisiä tonttuja lahjoiksi.

Amaryllikset olivat odotelleet, että palaamme lomaltamme kotiin, ja ne ryhtyivätkin heti availemaan kukkiaan. Viime jouluna ritarinkukkia oli vielä kolmetoista, nyt enää kolme. Niitä vain oli vuosien varrella kertynyt ja kertynyt. Kyllästyin kanniskelemaan ruukkuja kesäisin ulos ja syksyllä sisään. Nyt kukat toimittavat kierrätysmateriaalin virkaa kompostissa. Vanhin amaryllis kukki joka joulu kahdentoista vuoden ajan, tosin parina viimeisenä vuonna kukan koko jäi hiukan aikaisempaa pienemmäksi. 

Kolmas, punaisen amarylliksen kukka antaa vielä odottaa itseään. Se muuten onkin omaa tuotantoa, sillä se on kasvatettu vanhan kasvin sivusipulista. Meni kyllä muutama vuosi ennen kuin se aloitti vuosittaisen kukintansa.

Muita joulunajan kukkijoita löytyy ikkunalaudalta santpauliat ja päiväkotilapselta lahjaksi saatu tulilatva.

Nämä joulukaktukset intoutuivat kukkimaan jo lokakuussa.

​

Seuraavaksi aloittelevat kukintaansa perhosorkideat. Näiden, valkoisen, violetin ja keltaisen lisäksi pitäisi nuppujen aueta viiteen muuhunkin orkideaan. Jäädäänpä odottelemaan kuinka käy.